Appendix - Extraneus

Appendix – Extraneus

Jo yli 30 vuotta sitten perustettu, mutta melko verkkaisesti toimivaa Appendixia ei näemmä pysäytä mikään, vaikka levytysten välillä kuluukin melko pitkiä aikoja. Bändin edellisestä ”Syyntakeeton”-pitkäsoitosta on kulunut jo seitsemän vuotta. ”Extraneusia” on tehty siis jo pitemmän aikaa, ja ainakin keikoilla on näistä ohjelmanumeroista vedetty ainakin muutamaa.

En ole koskaan lämmennyt Appendixin peruspunkkiin nojaavalle nykylinjalle, ja keski-ikästyneen ja moottoripyöriin viehtyneen Appendixin mahdollisesta punkkeudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta musiikillisesti ”Extraneus” ainakin noudattelee punk rockin peruskaavoja. Tosin ”Extraneus” alkaa Appendixille jopa epätyypillisen raskaasti, mutta Osasto 6 jääkin sitten ainutlaatuiseksi vedoksi muun materiaalin noudattaessa enemmän tai vähemmän tuttuja latuja. Ei albumia ole pituudella tai klassikkomateriaalilla liiemmin pilattu, vaikka muutaman kerran Appendix osuukin maaliin, tai ainakin lähelle sitä.

Mitä levyn soundeihin tulee, niin ne ovat muuten ihan selkeät ja kirkkaat eli ns. ”2010-luvulle päivitetyt”, mutta lauluista on välillä hankala saada selvää. Mielipiteitä bändillä tuntuu olevan muun muassa vallankumouksista ja ahdasmielisistä punkpoliiseista, mutta olisi niitä ollut toki mukava tutkia lähemminkin kun sanoituksia ei kansivihossakaan ollut.

Parhaimmillaan punkinraapiminen sujuu Appendixilta ihan luontevasti, mutta heikoimmillaan ”Extraneus” on todella väsynyt tekele. Se tosin pitää Appendixin ansioksi laskea, ettei yhtye ole tehnyt vain hiilikopiota ”Syyntakeettomasta” vaan on mennyt jopa eteenpäin. Tällä levyllä ei kuitenkaan näytetä närhen tai minkään muunkaan otuksen munia nuoremmille. Yhtyeen ystävät se kuitenkin pitänee tyytyväisinä.