Antagonist Zero - Doomed

Antagonist Zero – Doomed

Melankolia. Alakulo. Ahdistus. Nämä elementit eivät tämän maan metallikentästä taida loppua ikinä, ja siinä ovatkin porvoolaisen Antagonist Zeron lähtökohdat. Yhtyeen debyytti-EP ”Nighttime Harmony” meni itseltäni ohi, mutta Antagonist Zero on jo pitkäsoitonkin tehnyt. ”Doomed” on sen nimi.

”Doomed” on albumin nimenä osuva; bändin arkeen ei ilmeisesti liikaa auringonpaistetta kuulu, ja ovathan Antagonist Zeron selkärankana muutenkin perin Katatonialta haisevat mollimelodiat melodödömäiseen kuosiin puettuna. Insomnium lienee ollut yhtyeelle suurikin vaikuttaja, mutta tokihan mukana on doom-vaikutteitakin. Onhan näillä spekseillä tehtyä musiikkia väännetty aiemminkin, mutta Antagonist Zerolla on toisaalta omaakin näkemystä mukana, jolloin se erottuu muista alan bändeistä… joita ei Suomessa taida hirveästi tällä hetkellä edes olla. Eli kaikki soi alakuloisesti ja musiikki imee sävyjä useammastakin metallin alagenrestä. Vokaaliosasto koostuu sekä murinasta että Ville Siikamäen puhtaista lauluista. Siikamäen ääni on tuttu myös Adastrasta, ja äijän ääni vaan sattuu olemaan sitä mielipiteitä jakavaa sorttia. Se itse asiassa nyppikin allekirjoittanutta Adastran levyillä, ja täten myös sama vaikutus on periytynyt Antagonist Zeroonkin.

Jokin tässä nyt ei vaan iske, ja en usko sen olevan kiinni lauluistakaan. Paperilla kaikki on ok ja allekirjoittaneen pitäisi olla innoissaan, mutta kun ei niin ei. Parhaimpina hetkinään ”Doomed” on ihankin jeessi levytys, mutta suurimman osan ajasta se vain tuntuu yrittävän piiskaavaan itseään suosta ylös. Tarttumapintaa itse sävellyksiin ei tunnu liiaksi olevan, ja ”Doomed” jääkin ”vain” lupaavaksi.