Kuva: Amoral - Wound Creations

Amoral – Wound Creations

Pääkaupunkiseudulta tuleva Amoral tekee huikean pelinavauksen debyyttialbumillaan ”Wound Creations”. Jonkinlaiseen progressiivisen death-metallin lokeroon luokiteltava Amoral on nuoresta iästään huolimatta hämmästyttävän ammattitaitoinen ja innovatiivinen orkesteri. Musiikki nojaa vahvasti toisaalta rytmityksellisiin kikkoihin ja toisaalta ilahduttavan oman tyyliseen melodiointiin, suoraan tykittävää otetta unohtamatta.

Levyn lähtiessä liikkeelle introlla, on peli selvä. Mutkaa ja kiemuraa piisaa. Silti rullaavuus ja kuuntelemisen mielekkyys onnistutaan säilyttämään. Meshuggah-tyylisiä polyrytmisiä riffejä sotketaan jopa kasarihevi-vaikutteisiin melodioihin ja kitarointeihin. Ja vaikka musiikin lähtökohdat ovat vaikeat, onnistutaan suurimmalta osin myös sovituksissa hienosti. Paria biisiä lukuunottamatta punainen lanka pysyy tiukasti näkyvissä ja mitään kardinaaliharhailua ei tehdä ollenkaan. Nopeuksillaan taasen Amoral ei levyn aikana millään ylikierroksilla juuri käy. Vauhdikkaimmat hetket kuullaan joissain suoraviivaisempaa death-metallia edustavissa kappeleissa ja joissain kasarivaikutteisissa heavy/speed/thrash-jutuissa. Myös kauneutta biiseistä löytyy. Melodiat eivät ole vain nopeustaidon näytteitä, vaan tyyliteltyjä ja hienoja kitaraharmonioita on myös riittämiin. Paras esimerkki tästä on ehkä levyn päättävä insrumentaaliraita.

Örinäpuolen hoitava Niko Kalliojärvi suoriutuu tehtävästään mallikkaasti. Örähtely on mureaa ja riittävän kekseliästä. Maininnan arvoinen on myös kitaristien Ots ja Varon ohella rumpali Juhana Karlsson, joka hengästyttävää taituruutta ja tyylitajua osoittaen sitoo biisit vahvasti yhteen basisti Ville Sorvalin kera.

Negatiivista on minun levystä vaikea löytää. Paria biisiä olisi voinut hieman tiivistää tiukemmaksi ja muutamaa riffiä ehkä hieman yksinkertaistaa. Muuten paketti on hyvinkin mieleiseni. Toisaalta voin helposti kuvitella kuinka suoraviivaisemman musiikin ystävät irvistelevät tällaista temppukerhoa kuunnellessaan. Levyn soundit ovat ehkä hieman kuivakat mutta erittelevyydessään hyvin toimivat.

Amoral tarjoilee niin sitkeää purtavaa monille, että turhankin moni ehkä antaa jo ensikuuntelulla periksi, eikä löydä hienoja biisikokonaisuuksia mutkaisten riffihirviöiden takaa.