Kuva: Alamaailman Vasarat - Maahan

Alamaailman Vasarat – Maahan

Esoteerisen puhallinintron jälkeen tuimasti elävien kirjoihin sykähtävä, jostain syystä ilmestyessään huomiotta jäänyt ”Maahan” on epäilyksettä jämerin vasarointi tähän mennessä. Jääräpäisen hämärät humppakuviot yhdistettyinä todella sympaattisella tavalla pahantahtoisiin puhaltimiin sykkivät tanakammin ja määrätietoisemmin kuin koskaan. Vaikka taitavuus ei olekaan ikinä ollut ongelmakohta tälle orkesterille, jotenkin nyt mennään herkullisesti pisimmälle. Nykivä retkeily lapsekkaan eläväisten piipitysten, veijarimaisella tavalla häijympien, syvempien puhaltimien ja jousien seassa johtaa aidosti hauskalle piknikille. Sijaintia ei voi tarkkaan tietää, arvostava kuulija ainakin päätyy jonnekin ilkeillä piirteillä väkevöitetyn, harmittoman mielenvikaisuuden labyrinttiin. Kyseessä on hyvinkin häiriintynyt, mutta ammattitaitoinen ja pitkälle menevä klezmerseikkailu.

Ihan kaikki biisit eivät ansaitse täyttä ymmärrystäni, mutta hetkestäkään en kehtaa valittaa kun melko harva levy kykenee pitämään yhtä jännittävän tunnelman yllä ankaritta suvannoitta. Edelliset levyt Vasaraasia ja Käärmelautakunta eivät olisi yhteiskestoltaankaan näin pitkä kokonaisuus, jos ottaisi ”turhemmat” teokset seasta. Erityishuomiota osaltani saatanallisten, minimaalisten vokaalisuoritusten lisäksi saa piano, joka harvoin on missään yhtä tiukasti kiinni. Vaikka kyseessä onkin miltei kamariorkesteriksi kelpaava kuusikko, en osannut odottaa pianoa tai etenkään aavistaa sen voivan soluttautua näin tyylikkäästi muiden soitinten joukkoon. Myönnettäköön silti, että aiempien kuuntelemisesta on jo sen verran aikaa etten muista onko niillä kyseistä instrumenttia.