Agoraphobic Nosebleed on yhtye, josta joko pitää tai sitten sitä inhoaa (jotkut jopa pelkäävät). Itselleni ANb:n kaaos on aina maistunut, eikä tämä neljäs täyspitkäkään pettymystä tuota.

“Agorapocalypsella” Scott Hullin retkue vaikuttaa hieman “rauhoittuneen”, sillä infernaalisen cybergrindnoisepowerviolence -outoilun sijaan nelikko keskittyy nyt enemmälti perinteisempään graindaukseen. Myös kappaleiden keskimitta on kasvanut lisää pituutta, mistä kertoo paljon se, että edellisen “Altered States of American” sadan raidan (yksi piilotettu) sijaan “Agorapocalypse” tarjoilee ainoastaan neljäntoista (yksi piilotettu) ruokalajin kattauksen.

Fanien ei tarvitse kuitenkaan hätääntyä, sillä sama vanha ANb “Agorapocalypsen” kansien sisältä paljastuu. Konekiväärimäinen rumpukone nakuttaa ja paukuttaa tiputtaen märkäkorvaisimmat kuulijat heti kättelyssä, sirkkelimäiset kielisoittimet leikkaavat jäljelle jääneiden mielenterveydestä jellonen osan ja kolmeen pekkaan (tai siis kahteen pekkaan ja yhteen petraan) karjutut vokaalit ja konsonatit tekevät viimeistään yleisöstään kuuroja, sokeita ja mykkiä. Lopussa seisoo enää kaikista vahvin ydinjoukko, joka nostaa nyrkkinsä synkronoidusti ilmaan ja huutaa Agorapocalypse Now!

Tagit: Agoraphobic Nosebleed Scott Hull