Kylläpä ne saksalaiset on hauskoja, kuten tämä kovisbändi taas kerran osoittaa. Toisaalta, kuinka moni pitää suomalaisten, saatika sitten lahtelaisten pallinaamojen läppiä ulkomailla hyvinä??! Onkin ehkä parempi paneutua itse asiaan, ennenkuin puhun itseäni enemmän pussiin…

Levy alkaa siis ”hauskalla” teknointrolla, joka ei ikävä kyllä kestä puolta minuuttia kauempaa. Tämän jälkeen alkaa hirvittävä murina ja kitarariffien ryöpytys. Vokaalit on jossain siellä manalan tulenkantajan ja kaivomörön välimaastossa, ja kitarat jyllää pari sävelastetta normaalia matalammalla. Tämä aiheuttaa yhdessä korkeintaan keskinkertaisen tuotannon ja laiskojen biisien kanssa musiikin ajoittaisen puuroutumisen, mikä taas syö levyn terävintä iskukykyä.

Bändi-infossa kerrotaan, että lähes kaikki orkesterin kuudesta jäsenestä diggaa väkivaltatanssimisesta, joten saataa olla, että levyllä laiskat biisit saisivat livetilanteessa enemmän tuhoa aikaan. Tässä vaiheessa tämä kuulostaa kuitenkin vain korkeintaan keskiverto Copykill/Drift mätölle, jonka kruunaa lopun käsittämätön paska kolme ja puoliminuutinen outro.