Iron Maiden - Fear of the Dark

Iron Maiden – Fear of the Dark

Iron Maidenin yhdeksäs studioalbumi tuskin tulee kovinkaan monella heti ensimmäisenä mieleen, kun pitäisi mielen sopukoista nimetä se definitiivisin Iron Maiden -plätty. 90-luvun alussa yhtye oli jo vakiinnuttanut asemansa ja oli noussut yhdeksi maailman suurimmista metallibändeistä, mutta muuttunut musiikillinen ilmapiiri oli muuttanut perinteisen heavy metallin jo muodista pois menneeksi ilmiöksi. Myös Maidenin leirissä taisteluväsymystä oli jo havaittavissa. ”Fear of the Dark” päätti Iron Maidenin siihen mennessä menestyneimmän aikakauden jäämällä sillä erää viimeiseksi Bruce Dickinsonin kanssa tehdyksi studioplataksi. Tämänhän kaikki tosin jo tiesivätkin.

Taannoin tämänkin levyn julkaisemista tuli kuluneeksi pyöreät 20 vuotta. Ilmestyessään sitä ei hailattu uutena klassikkona, eikä se ole päässyt vieläkään samaan statukseen edeltäjiensä kanssa. Liki tunnin mittainen ”Fear of the Dark” oli ensimmäinen Iron Maiden -levy, jota alkoi venyttäminen jo rasittamaan. Kokonaisuutena ”Fear of the Dark” on ehkä epätasainen ja täynnä unohdettavia biisejä, mutta muutama helmikin on tarttunut haaviin, esimerkiksi levyn nopeimpiin vetoihin lukeutuva Be Quick Or Be Dead. Wasting Love on kolahtanut allekirjoittaneeseen sydänsurujen osuessa kohdalle, Judas Be My Guide puolestaan on aliarvostettujen IM-vetojen joukossa. Itse nimibiisi taas on vakiintunut liveklassikoksi, jota bändi vetelee lähestulkoon jokaisella keikallaan, Maiden-fanaatikkojenkin kyllästymisestä huolimatta.

Puutteita ehkä löytyy, mutta aina joskus ”Fear of the Dark” vaan silti päätyy soittimeen. Johtuukohan sitten melko tummasta yleisfiiliksestä vai niistä satunnaisista biiseistään, mutta parhaimmillaan ”Fear of the Dark” on hyvinkin väkevä levy, vaikka synkkyydestä se antoikin vain esimakua yhtyeen hakiessa lohtua entistä tummemmista varjoista 90-luvun edetessä.