Kuva: Yön miehet - Älä vie sitä helvettiin, se on minun

Yön miehet – Älä vie sitä helvettiin, se on minun

Yön miehet voisi olla Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan semi-rasistisen huumoraktin nimi, demon kansitaide on anastettu Frööbelin palikoilta ja itse musiikki kuulostaa Jarkko Martikaisen ylijäämämateriaalilta. Paremmistakin lähtökohdista voisi arviota alkaa tekemään, mutta minkäs teet, nyt kävi näin. Yön miehet on parin vuoden ikäinen rock-pumppu pääkaupunkiseudulta, joka sähköisen särörockin sijaan luottaa akustiseen ulosantiin. ”Älä vie sitä helvettiin, se on minun” soi suurimmaksi osaksi melko ilakoivasti, eikä pieniä kommervenkkejäkään ole pelätty käyttää. Mukana on myös Fasaanin kaltaista Samuli Edelmann -herkistelyä, joka aiheuttaa vahvaa myötähäpeää viimeistään sanoja kuunneltaessa. Tekstipuoli on muutenkin melko kauheaa kuunneltavaa; muka-näppärää ja väkisin outoa lyriikkaa on Suomi pullollaan, eikä Yön miesten oivallukset ole edes sieltä siedettävimmästä päästä. Huvittavaa on se, että viisikko solvaa mm. Olli Lindholmia sekä Joel Hallikaista, muttei tajua kuulostavansa itse vähintäänkin yhtä naurettavalta.

Jos Jarkko Martikaisen, A.W. Yrjänän, Samuli Putron, ihan sama kumman Alangon sekä muiden ellotuksien hengessä tehty akustinen venkoilurock kuulostaa kiihoittavalta, niin tutustu Yön miehiin (tai käänny lääkärin puoleen) – muut pysykööt loitolla.

www.myspace.com/ymiehet