Tamperelainen Verne-duo lupailee paljon (kokeellista poppia, psykedelistä maalailua, noisefolkia jne), mutta antaa loppujen lopuksi hyvin vähän. Kuin Tommi Liimatalla vahvistettu Zen Café haistelemassa Apulannan pyllyä. Eli kansanomaisesti sanottunua Vernen musiikki on sellaista, jota ei kyllä jaksa muut bändiä ja bändin lähimpiä kaljottelukavereita lukuunottamatta kuunnella.

Bändin meriitiksi on toki sanottava, että muutamien hyvin melodioiden maustamat biisit ovat suhteellisen järkeviä, eli jonkinlainen käsitys sävellyshommista on olemassa. Jos parivaljakko saisi enemmän Kaikki kaunis -kappaleen väliosan kaltaista vastakkaiasettelua aikaiseksi, voisi tässä musiikissa olla jokin pointti. Olisi ihan mielenkiintoista kuulla, millaista se psykedeelinen noisefolkpop oikeastaan on.

Tagit: Verne