Kuva: Veres – S/t

Veres – S/t

Veres on kansanmusiikkia ja rokkia. Tällaiselle ummikolle kansanmusiikista tulee poikkeuksetta mieleen ainoastaan Värttinä, joka Wikipedian mukaan edustaa 1980-luvulla alkanutta suomalaisen kansanmusiikin kolmatta aaltoa. Veres lienee neljättä aaltoa, jossa on jo rohkeammin lähdetty viemään kansanmusiikkiajatusta eteenpäin, Vereksen lähtökohtana on kansanmusiikin yhdistämien (heavy)rockiin: ”Veres on syntynyt halusta tehdä kansanmusiikkia, jota myös tavallisen musiikin kuuntelijan olisi helppo lähestyä.” Viime vuosina hevistäkin on tullut suomalaisille salonkikelpoista ”kansanmusiikkia” ja hevibändit (mm. Amorphis) ovat ammentaneet vaikutteita suomalaisesta kansanperinteestä ja mytologiasta. Siksi on luonnollista että kansanmusiikki ja heavyrock kohtaavat.

Vereksen ensimmäinen julkaisu sisältää neljä kappaletta, joiden juuret on vanhoissa kansanballadeissa, mutta joita on – kuten aiemmin mainittu – päivitetty uudenlaiseen muotoon. Kansanmusiikin ja heavyrockin yhdistelmä herättää ensikuulemalta kovinkin sähköisiä ajatuksia, mutta Veres aloittaa tällä ensimmäisellä julkaisullaan seesteisesti. Rockin (punkin) parissa aikaansa viettäneellä levy painottuu enemmän kansanmusiikkiin kuin rokkiin. Tämä tietenkin on subjektiivinen tulkinta, varsinkin kun musiikin matematiittinen analysointi allekirjoittaneen tapauksessa hyvin heikkoa.

Tärkeintä kuitenkin on että tuotos on tasapainoinen ja kokonaisuudessaan ehyt: musiikkia kuunnellessa ei tarvitse alkaa pohtia kumpaa genreä bändi haluaa edustaa. Soittajien aiempi (kansanmusiikki)kokemus kuuluu levyllä, he tietävät mitä tekevät.

Veres on hyvänä esimerkkinä että perinteitä voidaan säilyttää ja jalostaakin edelleen jälkipolville ”ymmärrettävässä” muodossa. Kuten eräässä yhtyeen haastattelussa todetaan, Veres tekee kulttuurihistoriallista työtä perinnemusiikin kautta.