Veilt - Ambivalence

Veilt – Ambivalence

Turenkilainen Veilt ennättää saatekirjeessään avautua mm. valvontayhteiskunnasta, rokkareiden (itse)sensuurista, sekä tietysti kotikuntansa junaturmatilatoista ja muuten vaan ankeista oloista. Itse musiikki ei ainakaan biisien nimistä päätellen (Mold, This Horseless Caravan, Ambivalent Flowers) ole kuitenkaan yhtä kantaaottavaa.

Orkesteri väittää yhdistävänsä musiikissaan grungea ja progemetallia. Alice In Chains saattaa jostain välikohdasta tulla mieleen, mutta muuten tästä on grunge nähdäkseni aika kaukana. Proge- ja post metallia toki löytyy, ja ajoittain erittäin mukavasti soljuvia instrumentaalikohita. Lauluosuuksista ei voi ikävä kyllä sanoa samaa; jos ei epävireistä jollotusta tai keskinkertaista karjumista kummempaa ole tarjolla, parempi olisi pitää suu kokonaan kiinni. Bändin musiikki pärjäisi sitä paitsi pienellä tuunauksella vallan mainiosti vaikka kokonaan ilman laulua.

Potentiaalia ja tietotaitoa poppoolla selvästi on, mutta Turengista poispääsyyn vaaditaan vielä vähän tarkempaa sävellyskynää ja selkeämpää tiedostamista omista kyvyistä.