Kuva: Thee Apple Thieves - Cold As Ice

Thee Apple Thieves – Cold As Ice

Lahdessa majaansa pitävä, mutta ympäri ämpäri hämettä purskahdellut pitkän linjan billy-yhtye Thee Apple Thieves lähestyi aviisiamme uunituoreella demonstraatiolla. Saatekirjeessä toivottiin, että kolisee, ja kyllähän tämä kolisee.

Aluksi olin huolissani, koska jaan herrojen kanssa harjoitustilan, enkä uskaltaisi naamaani enää kämpällä näyttää, jos tämän lyttäisin. Huoli oli turha, sillä jalka vispaa alusta asti mukana kuin riivattuna. Avausraita Falling on melko tyylipuhdas ska-sävytteinen katupunk-veisu köörihuudahduksineen. Seuraavana otetaan tahtia alas ja lasketallaan Cold as Ice -kipaleen parissa. Ehdottomasti demon paras osuus. Enemmän billya kuin edeltäjänsä ja yllättävän raskas kitara sävyttää välillä melankolista maailmaa. Rautalankaa henkivä tunnelmapala. Viimoisena kuullaankin sitten oppikirja rocka/psychobillya It’s Time to Bop, joka rokkaa hieman Demented Are Go/M3t3ors-henkisesti, joten tanssikengät jalkaan ja parketille.

Miinuspuolella voisi mainita vokalisti Mickey Whyten monotonisuuden. Jos yhtyeen musiikissa on näinkin paljon tyylillistä diversiteetiä, niin kyllähän laulajan pitäisi myös pystyä mukana pysymään. Myös Harry Myersin veivaama läskibasso olisi voinut saada enemmän ilmatilaa.

Hieno demonstraatio, nyt vain hieno albumi pihalle ja ulkomaille billybuumin aallonharjalla ratsastaen.