Stonetone – Vyle

Edellisellä kaksibiisisellään kovia lupauksia herättänyt espoolainen Stonetone lyö pökköä pesään uuden ep:n myötä. Nyt kuultavat viisi varsinaista biisiä antavat laajemman näkökulman bändin musiikkiin, joskaan eivät sitä varsinaisesti selvennä.

Ensimmäinen raita tarjoilee odotettua rankempaa matskua, jotain metalliin hurahtaneen Alice In Chainsin tapaista, ja vielä useammankin kuuntelukerran jälkeen tuntuu, että metallisempi matsku on bändille jotenkin väkinäisempää kuin kevyempi rokki, vaikka I Primise to Remember on oikeastaan erittäin mallikas sävellys. Would Be Warriors on kelpo balladi sekin, biisistä tulee jotenkin mieleen The Rasmus, eikä se tällä kertaa ole pelkästään hyvä asia. Punami Time on pariminuuttinen ska-renkuttelu, jossa laulaja/kitarsti Tapio pääsee näyttämään osaamistaan todella. Tarttuva biisi Mad Caddiesin hengessä, mutta kovin erillään tämä(kin) muusta materiaalista. Edellisen biisin letkeää tunnelmaa eteenpäinvievän No Heroesin jälkeen proge-/postmetallihenkinen Mister White päättää laadukkaan mutta myös hyvin sekavanoloisen levyn.

Edellisellä tuotoksella tuottajana toiminen Jonas Olssonin poissaolo näkyy melko selvästi, paitsi vähän epätasaisena matskuna, myös yllätyksettömämpinä sovituksina. Bändi on kuitenkin osoittanut osaamisensa, ja hyvissä käsissä siitä saisi hiottua kovan timantin, kunhan vain päättävät haluaako se olla postgrunge, indie, ska vai metallibändi.