Nomen est omen. No eipä tuo vanha latinalainen (hihi) sananlasku pitänyt paikkaansa tällä kertaa.

Järkyttävällä nimellä itsensä häpäisseet hyvinkääläis(hevinkääläis)nuoret yllättävät arvostelijan jokseenkin positiivisesti. Nimen perusteella olin jo valmis hyllyttämään Ripuli Rusakon toisen julkaisun huumormusiikki kategoriaan, mutta onneksi totuus on aina tarua ihmeellisempää. Tämä 8cm mini cd-r:lle painettu ep/demo tarjoilee nimittäin todella brutaalia mäiskintää. Kuusi minuuttia ja yhdeksän tsipaletta (400kg) blastcorea tuutataan läpi sellaisella asenteella, ettei paremmasta väliä. Musiikkityyliä voisi kuvailla sanoilla noise ja grind perässään sana core.

Yhdeksän hipaletta runnotaan läpi grind-orientoituneesti, eli raitojen keskipituus jää reilusti alle minuutin. Varsinaista hittiä tältä läpyskältä ei löydy, mutta kokonaisuutena tämä on yhtä ilkeä kuin känninen isäpuoli pikkupojan peiton alla. Vokalistin murinat ja kärinät ovat todellisia korvanamuja, vaikkakin ne hieman kärsivät paskoista(Jänis) soundeista.

Kakka Kani metelöi hieman samalla tavalla kuin Agoraphobic Nosebleed ja onhan tuo kahdeksan senttinen cd ollut käytössä myös Agoraphobicilla, tosin sillä erotuksella, että Agoraphobicilla oli mini cd:llään 90 veisua enemmän kuin Schaisse Pupulla.

Phil Anselmo-tykkääjille pitää vielä mainita läpyskältä löytyvä Superjoint Ritual -koveri Liskot, jossa vierailee myös Abhorrence-miekkonen, Jukka Kolehmainen.