murhe_rankalla

Murhe – Rankalla kädellä

Astuin jalallani Poriin ensimmäisen kerran loppusyksystä 2008. Olen aika varma, että ensimmäinen siellä näkemäni sähkökaappiin teipattu liittyi tavalla tai toisella sikäläiseen Murheeseen. Ei tuosta ensikohtaamisesta ole kuin vasta kolme vuotta, mutta olen silti nähnyt bändin livenä tähän mennessä vain kerran ja musiikkia levytetyssä muodossa vasta bändin neljännen EP:n ”Rankalla kädellä” myötä.

Murheen soundit on ainakin taottu rankalla kädellä, niin sanotusti. Murheesta huomaa sen olevan raskaan suomirockin sukua. Sitä sukua, joka pukeutuu surupukuun ja suosii siitä huolimatta karskia imagoa. Vaikutteet ovat liiankin ilmeiset, eikä Murhe kyllä mitään uutta ole kaiketi luomassakaan. Tosin tämähän on jo bändin neljäs studioäänite, joten eiköhän bändillä ole jo selvää mitä se haluaa tehdä. Laulaja Maken äänestä joko pitää tai sitten ei pidä, mutta sen ja särövallin takaa löytyy jotain muutakin. Lyriikoista ei jää mitään kotiin kerrottavaa, mutta melankolisissa biiseissä on kussakin jotain melodiantynkääkin. Jokainen biisi on keskenään erilainen, joten ei kiekosta ole turhan yksipuolista tehty, muttei Murhe silti ”Rankalla kädellään” rehellisesti sanottuna pakan mielenkiintoisimpiakaan tuttavuuksia ole.