Kansitaide (Elli Haloo?), bändipotretti (sivujakaukset kunnossa), biisien nimet (itsemurhia ja valovuosia)… kaikki todistuskappaleet viittaavaat siihen, että tiedossa on emotionaalista rockmusiikkia. Ja juuri sitä itheäänhän turkulainen Monitors Alive on.

Kolmisen vuotta sitten perustettu yhtye on ehättänyt julkaisemaan muutaman demon ja heittämään kourallisen keikkoja, mutta tämän hetkinen kokoonpano on ollut kasassa vasta hetken, ja varsinkin jos “Light Years” -demoa peilaa sitä seikkaa vasten, niin yllättävän valmiilta yhtye kuulostaa. Viisikko yhdistelee hieman raskaammalla kädellä soitettuun post-hardcoreensa kauniisti heliseviä post-rock-sävyjä ja hieman indieltä haiskahtavaa poppiakin. Yhtälö ei ole missään nimessä ennenkuulumaton ja poikain rakkaus amerikanrokkia kohtaan paistaa vielä selvästi läpi, mutta suunta vaikuttaa oikealta, eikä tämän kaltaisista yhtyeistä Suomessa ainakaan ylitarjontaa ole – vielä.

Laulaja Harleyn ääni on ilmeisesti herättänyt Monitors Aliven ystävissä hieman ristiriitaisia tuntemuksia ja sen kyllä ymmärtää, koska miekkosen nenän kautta kulkeva ulosanti on miksattu kenties turhankin pintaan. Mutta koska en ole alkuperäistä vokalisaattoria kuullut, niin en ota sen enempää kantaa tähän asiaan.

Ihan kelpo esitys turkulaisilta ja pienillä parannuksilla Monitors Alive voisi varsin hyvin kosiskella samaa yleisö kuin esim. lahtelainen New Deadline.

www.myspace.com/monitorsalive