Luopiot - Minut tuomittiin kuolemaan

Luopiot – Minut tuomittiin kuolemaan

On tässäkin taas omituisten otusten kerho. Kahden miehen Luopiot-duo on ollut kasassa jo ”pienen tovin”, ja on lähestynyt susina lampaiden vaatteissa toimitustamme kolmen biisin EP-levyllä. Luopioiden ehdottomasti mielenkiintoisimmaksi puoleksi pitää nostaa yhtyeen akustinen soundi. Kitaran, kanteleen ja rumpujen varassa kulkeva soitanta on synkkää, pimeää ja sen verta kieroa että luulisi Luopioiden olevan Savosta, mutta nämä vekkulit pinkovatkin Turusta ja Jyväskylästä.

Huomio kiinnittyy päällimmäisenä sanoituksiin ja lauluun, mutta kyllä samalla kaksikon luoma tunnelmakin välittyy. Ja toki biisit, nämä peikot kun ovat niistäkin osanneet tehdä mielenkiintoisia ja takuuvarmasti mieleenpainuvia. Luopiot maistuvat pihkalta, tulikiveltä, tervalta ja yliyrittämiseltä. Jälkimmäinen korostuu erityisesti laulupuolella, ja jo ensimmäisen biisin ”Kun minut tuomittiin kuolemaan / olin valmis kuolemaan” -oivallus saa laittamaan kasvot käteen ja käden polveen. Ei hyvänen aika, herranpieksut ja voihan veljet. Ovat luopiot hieman kiinnostavampaakin hengenravintoa pupeltaneet, mutta ensivaikutelma ei kieltämättä ollut paras mahdollinen. Hieman Luopiot tarjoavat apokalyptisiakin visioita, eli näiden miesten käsitysten folkista on kaikkea muuta kuin ”rillumarei” ja ”hilipatihippaa”.

Jatkon suhteen Luopiot vaikuttavat hyvinkin kiinnostavilta tapauksilta. Ainakin allekirjoittaneen tekisi mieli palata metsään takaisin siitäkin huolimatta, että Luopiot onnistuivat pelästyttämään melko pahasti. Sen näinkin sekopäistä tunnelmaa uhkuvasta levystä tosin jo aavistikin.