”Luojan suoma depressio” – tuttavallisemmin LSD – antaa odottaa jotain ihan muuta kuin mitä äänekoskelainen Lojohh lopulta oikeasti tarjoaakaan. Kolmikon saatekirjeessä ovat suurimpina innoittajina mainittu Leevi and the Leavings sekä System of a Down. Viimeksi mainittu tulee noista kahdesta ensin mieleen kun Lojohhia kuuntelee, mutta tekovänkyräisestä SOAD-kopiosta altsusti rockaava Lojohh on yhtä kaukana kuin Äänekoski Jyväskylän keskustasta, omaksi onnekseen.

”Luojan suoma depressio” on neljän biisin mitaltaan yllättävänkin monipuolinen, vaikka totta puhuen ensivaikutelma (kannet + ensimmäinen biisi) antoi odottaa reilusti yksinkertaisempaa ja yksipuolisempaa matskua. Tuon ennakkoluulon Lojohh iskee melko nopeasti ruttuun ja mielenkiinto pysyy yllä. Ja niin, poikia ahdistaa jokin.

Mutta saatekirjeeseen palatakseni on todettava, että Leevien kanssa Lojohilla puolestaan ei ole muuta yhteistä kuin laulukieli. Gösta-vainaalta ei olisi ihan tällaista lyriikkaa tullut, vaikka ”Luojan suomalta depressiolta” löytyykin pari lyyristä oivallusta. Kokonaisuutena ”Luojan suoma depressio” ei ole lainkaan hullumpi, ja jo viidennen demonsa raidoilla Lojohh kompastuu vain muutamaan tekniseen kikkaan. Ovatkohan ne jo ilmestyneellä kuudennella demolla oiottu?