katujen_äänet

Katujen Äänet – S/t

On hieman hassua ajatella, että niin räikeästi 80-luvun alkupuolen uudelle aallolle kumartelevan Katujen Äänet -kokoonpanon taustalta löytyy hösselibändi Syömishäiriö 78-82. ”Katujen äänet” on kuin paluu suoraan 80-luvun alkuun, vaikka bändissä musisoivat babyfacet näyttävät siltä, etteivät nämä syöneet edes pilttiä silloin, kun uusi aalto oli oikeasti uutta aaltoa. Eipä se mitään, ei allekirjoittanutkaan silloin katujen (tai minkään muunkaan) ääniä juuri kuunnellut. Hyvä musiikki on kuitenkin ajatonta, ja uudet sukupolvet löytävät tiettyjen aikakausien helmet. Katujen Äänien suurimmat musiikilliset esikuvat lienevät ”Moottoritie on kuuma” -levyn aikainen Pelle Miljoona, SIG ja vanha Hassisen Kone. Jos suomirock olisi jämähtänyt tähän tilaan, sitä kehtaisi tunnustaa jopa kuuntelevansa.

Lyriikat kuvastavat taas sitä aikaa, kun rintamerkit olivat lautasen kokoisia ja Jyri Honkavaaran kaltaiset punk-runoilijat eivät juuri kiinnittäneet huomiota yhteiskunnan epäkohtiin. Nuoruuden jopa raflaaviakin tuntoja kuvaava kuvasto vilisee ”kusi haisee miesten vessassa” -tyylisiä sutkautuksia ja Suviyössä-biisin perseenpuristeluja. Ehkä vähän pöhköä tekstiä, mutta ainakin rehellistä ja yhtyeen koko olemusta kuvastavaa. Jos jonkun radio-ohjelman ohjelmistovastaava lukee tätä kirjoitusta, niin ottakoon opikseen ja hankkikoon ohjelmansa soittolistalle Katujen Ääniä. Tarttuvuus on taattu ja Kallion laiska mieskin diggasi, kuten myös allekirjoittanut.