Juuke ’77 – Tornio palaa

Juuke ’77 – Tornio palaa

”Torniossa paska haisee, kevät on tullut Tornioon”. Kevät tuli ja meni, tilalle tuli syksy ja toi Juuke ’77:n ja nyt ”Tornio palaa”. Miehiä ja kitaroita on varmasti Torniossakin, mutta avoimesti punkin nimeen vannovia alan miehiä tuntuu olevan harvemmassa. Rohkeaksi yrittäjäksi ilmoittautuu Juuke ’77, akustista kitaraa rankaiseva nuorimies ja punkkari.

Termi ”akustinen punk” tuo mieleen heti ensimmäiseksi Jaakko & Jayn, mutta Juuke ’77:lla ei ole tuon kaksikon meluamisen kanssa juuri mitään tekemistä. Juuke ’77 on kuin punk-bändi, jolta on mennyt treenikämpästä sähköt kesken kiivaan treenisession. Rumpali on mennyt tyystin neuvottomaksi ja basisti on mennyt vaihtamaan hehkulamppua. Päättäväinen laulajakitaristi on päättänyt ottaa tilanteen haltuun viihdyttämällä bänditovereitaan ja itseään vetämällä akustisella aivan kuin siinä olisi sähköt. Kitara on lyömäsoitin, mutta sitä osataan soittaa myös yllättävänkin tarkasti.

Juuke ’77 vahvuutena on nimenomaan se, että mies käyttää kulahtanutta konseptia ja yhdistää sitä toiseen kulahtaneeseen jo vuonna ’77 kuolleeseen mutta yllättävänkin energiseen punk-konseptiin. Juuke ’77:n materiaali on vielä hieman raakaa, ja vaikka raakuus onkin punkissa yleensä vain hyve, olisi pieni jatkojalostus silti kohdallaan. Miehen musisoinnissa on rehellistä ja hurttia otetta, mutta paikoin Juuke ’77 vain ärsyttää, väärällä tavalla. Koukkuja tämä jäppinen kyllä osaa ladata, siitä ja aidosti omaperäisestä otteesta hänelle kiitokset.