Kovasti on kehuttu tätä torniolaispumpun ensimmäistä täyspitkää, eikä suotta. Hyvinhän tämä varsin kokoneen rymyryhmän kiekko toimii, varsinkin jos sitä arvostellaan omakustanne-/demoasteikolla. ”Skins of Our Backs” on jo vähän vanhempi tekele, ja oikeastaan ihan ehta julkaisu cdärrästä huolimatta, tuli nyt kuitenkin niputettua demorääkkiin, koska minkäänlaista jakelua/myyntiä ei näyttänyt levyllä olevan (vai onko jo loppuunmyyty?). Eihän kukaan halua julkaista ns. ”oikeaa” levyä, ja jättää sitä bändikämpän nurkkiin homehtumaan?

Suoranaisesti Howlia ei voi niputtaa mihinkään yhteen genreen, mukana on niin ”asennemetallia”, grindiä kuin hardcorempaakin osastoa, mikä tietyllä tapaa tekee bändin uran vaikeammaksi – tai helpommaksi, riippuen aika paljon omastakin asenteesta. Kyllä tätä voisi kuvitella kuulevansa esimerkiksi Rytmihäirön tai Bob Malmströmin kanssa samalla keikalla, siinä missä jossain vakavammin (itsensä) ottavissa heavy metal -bakkanaaleissakin.

Bändi on (omasta mielestäni) ehdottomasti parhaimmillaan vähän suoraviivaisimmissa rykäisyissä (Pile It Up), vaikka toisaalta hyviä sovituksia löytyy monimutkaisemmistakin biiseistä (Tacking It, Pressure Points). Varsinaisten kohokohtien puuttuessa levyn ongelmaksi muodostuu kuitenkin sen tasapaksuus/-vahvuus, nyt en löydä puolituntisen jälkeen kaikesta pätevyydestään huolimatta mitään syytä palata vapaahetoisesti levyn kimppuun. Laulu on jokseenkin yksitoikkoista ja nopeat kompit toistavat samaa kaavaa. Esimerkiksi levyn loppupuolella Heart And Soul lähtee lupaavasti, mutta nopeasti seki hutahutaksi muuttuu.

11 kappaletta reipasta humppaa alkaa olemaan jo vähän liikaa, mutta siitä huolimatta, erittäin kova julkaisu torniolaistriolta.