Kuva: Ghost Voyage - Embrace of the Deep

Ghost Voyage – Embrace of the Deep

Tamperelainen Ghost Voyage luottaa progressiivisen ja sinfonisen metallin yhdistelmään, eikä Opethin mainitseminen bändin yhteydessä olisi varmaan suuri vääryys. Vääryys toki siinä mielessä, että ainakin omaan korvaan Ghost Voyage kuulostaa paljon mielenkiintoisemmalta kuin länsinaapurimme metalliylpeys, mikä osaltaan johtuu vähemmän kiemuraisista kappalerakenteista.

Biisit on ammattitaidolla rakennettuja, ja huuto/kliinikohtien dynamiikka toimii hienosti, etenkin kun molemmat laulutyylit onnistuvat mainiosti, jopa niin että näiden sisälläkin kuullaan sopivasti vaihtelua. Ilmeisesti sessiopohjalta toimivan kliinilaulajan voisi huoletta kiinnittää vakijäsenistöön, oikeastaan sama pätee myös synistiin, jonka melodiat tuovat mukavaa syvyyttä pääosin huutolaululla hoidettuihin kertseihin. Kovaa kiirettä ei tällä demolla pidetä, mikä sopii hyvin tunnelmaan. Doomista ei (kai?) voi kuitenkaan puhua (voi kai sittenkin, koska bändi tekee niin itsekin), siitäkään huolimatta että kaikki kolme biisiä kellottavat yli 7 minuuttia kukin.

Vaikka levyn verkkainen tunnelma alkuun toimiikin pysäyttävänä tekijänä, alkaa loppua kohden jotain pientä eloa tempopuolelle toivomaan. Tämä seikka poislukien melko valmista kauraahan Ghost Voyage levytyshommiin on, sikälimikäli jos tällaiselle musiikille kuulijakuntaa löytyy. Ja mikäli Opethin suosiosta voi jotain päätellä, niin kyllähän sitä riittää.

www.myspace.com/ghostvoyage