Kouvostoliiton Firecane on demobändi sieltä tyypillisimmästä päästä. Bändin historia ulottuu jo vuosituhannen alkuun, mutta vasta parin viime vuoden aikana viisikko on saanut kasaan ensimmäiset demotuksensa. ”Demolition 02″ on järjestyksessään yllättäen toinen, eikä sisällä yhtään balladia. Peer Günt on näillä veijareilla verissä, tosin Trans AM:in takapenkki on vaihtunut ruosteisen Hiacen tavaratilaan, jossa pakokaasukäryt sekoittuvat punkisti, metallisesti ja stoneristi rokkaavaan ilonpitoon.

Meininki on tyyliuskollisesti reipasta, eikä anteeksi paljoa pyydellä. Siinä suhteessa demo on sangen onnistunut, oikean tunnelman vangitseminen onnistuu hienosti eikä pitkäveteisyys pääse yllättämään. Suurin ongelma yhtyeellä on laulupuolella, jota luulin ensi sekunttien ajan vitsiksi. Laulu kuulostaa vähän samalta, kun 5 aikaan aamulla yrittää uhota samalla kun joku kaappi on pillissä kiinni. Muutamaan kertaa olin havaitsevinani ihan oikeankin kuuloista tulkintaa, mutta meiningin yltyessä rajummaksi alkaa laulu hajoilemaan.

Vaikka bändillä onkin selvät sävelet tekemisistään (=balladeja ei soitella), on sillä vielä paljon hommia soundinsa kanssa. Ja totta puhuakseni, kuulemani perusteella ei ne balladitkaan ihan huono ratkaisu olisi (vrt. God = Human = Satan). Eihän sitä tarvi aina tytöistä laulaa (jos tytöt on inhottavia eikä siksi voi balladeja soittaa), voihan sitä rakkaudentunnustuksen osoittaa vaikka armaalle keikkapakullekin!