Jyväskyläläisviisikon Dead Cult Diariesin ensidemolla tummasävyisessä, mutta silti pirteän optimistisessa musiikissa kohtaavat rock, punk ja pop tavalla, johon ollaan jo totuttu. Näennäisen raskas rockjyystö paljastuu räyhäävän imagonsa takaa kohtuullisen hyvällä melodiatajulla tehdyksi säröpopiksi. Omaperäisyydellään nämä neljä jyväskyläläismiestä ja –nainen eivät siis yllätä, mutta ovatpahan nämä kaverit tehneet tarttuvia iskelmiä. Demon kolme biisiä ovat kuin tekemällä tehtyjä radiosoittoa ajatellen, sen verran hittipotentiaalia niistä löytyy. Bändin energisyys kulminoituu laulajaneito Emmyyn, jonka särmikkäässä tulkinnassa on sitä kuuluisaa ”jotain”, vaikka naislaulaja säröpop-bändin keulilla ei olekaan nykyään järin harvinainen ilmestys. Demo on tuotettu kirkassoundiseksi, mikä helpottaa kovasti sen sisältöön lähestymistä.

Näin ensidemon perusteella Dead Cult Diaries kuulostaa ihan osaavalta ryhmältä. Mutta jos nyt moinen markkinatieteellinen ilmaisu sallitaan, niin tämänkaltaisen raskasrockin markkinat ylikuumenivat jo aikoja sitten. Näille markkinoille on nykyään sen verran paljon tunkua, että Dead Cult Diaries tarvitsee vielä jotain muuta tarttuvan rockaavuutensa ja energisyytensä lisäksi, jotta sillä olisi paremmat mahdollisuudet erottua massasta. Esimerkiksi omaperäisyyttä.