Heti alusta oli selvää, että tämän porilaisbändin kolmannen EP:n kuuntelusta tulisi todellinen via dolorosa. Yli puolituntinen, kuusi yli viisiminuutista heavyrock/metallibiisiä sisältävä ”In the Wake of a Blind King” on kaikkea muuta kuin raskas, melodinen, brutaali ja vangitseva, kuten bändi itse sitä kuvailee.

Ei tämä toki tarkoita, että Concrete Words oli mitenkään onneton viritelmä, sillä sävellys- ja soittopuolelta löytyy paljon osaamista – ei kai Imperiumin kunniamainintaa ihan tyhjästä saa – mutta itse en noita yllämainittuja elementtejä musiikista löydä millään. Laulu ei ole melodista tahi brutaalia, vaan jotain siltä väliltä, puolimelodista puhehuutoa, eikä sävellyspuolelta löydy tarttumapintoja ainakaan itselleni, muutamaa kitarointikohtaa ja paria lössihuutokohtaa lukuunottamatta, jotta bändi tekisi mitenkään lähtemättömän vaikutuksen. Soundit ja ennenkaikkea kitaraosastolle keskittynyt osaaminen on kuitenkin sen verran jykevää tasoa, että myönnetään levyn olevan joltain osin suhteellisen ”raskas”, siis muutenkin kuin pituudeltaan. Niin, en nyt jaksaisi edes alkaa jankkaamaan biisien määristä tai sävellysten pituuksista, kun ei sitä kukaan ota kuitenkaan kuuleviin korviinkaan. Toteampa vaan, että puolituntia demomatskua, olkoonkin kauttaaltaan kuinka laadukasta ja hyväsoundista hyvänsä, on aivan hitosti liikaa.

Kitaroille on annettu suht iso rooli musiikissa, mikä on varmasti ihan hyvä ratkaisu. Biisit toki junnaavat paikoillaan kitaristien esitellessä keppejään, mutta eipä ainakaan pidellä kynttilää vakan alla. Vokalistin hoitamat bassottelut ja rumpali komppaavat hyvin, mutta itselleni täysin ylipääsemättömäksi tuntuu muodostuvan levyn laulusuoritukset. Ehkäpä nämä on niitä kuuluisia makuasioita, mutta itse ainakin saisin vähemmän häiritsevien laulujen kanssa itse musiikistakin enemmän irti.