Eipä ole keskiraskas hard rock se kaikista omin juttu, mutta jos kuorosotahevistä pysytään tarpeeksi kaukana, eiköhän tuota jokusen kappaleen kehtaa kuunnella. Tamperelainen Carcadial ei (kai? genreä paremmin tuntevat voivat oikaista) esitä mitään uutta melodisen hard rockin saralla, mutta ihan toimivaa materiaali on siitä huolimatta.

Suurempaa napinaa ei “Reconvictedistä” löydy, mutta pienempää purnattavaa sitäkin enemmän. Riffit rullaa mukavasti ja soitto pysyy hyvin kasassa, melodioita ja varsin pätevää vokalisointia löytyy, mutta joka osa-alueella terävin iskevyys jää puuttumaan; vähän virkamiesmäinen fiilis demosta jää. Eternal Autumnin sentencedmäisen kertosäkeen muistaa myöhemmillä kuunteluilla, mutta ei sitäkään soiton tauottua varsinaisesti jää kaipaamaan.

Kun jokaisella osa-alueella ollaan puoli askelta perässä valtakunnan johtavia bändejä, herää kysymys löytyykö Carcadialle potentiaalista kuulijakuntaa myös levyrintamalla? Entä onko viisikolla eväitä kuroa tuo lyhyt mutta sitäkin merkittävämpi etumatka eturivin artisteihin kiinni.

Tagit: Carcadial