Burden – Resist

Burden on olettaakseni lahtelainen thrashmetal ryhmä. Saatekirjeen puuttuessa voin vain arvailla joistain kansissa olevista seikoista. No, sehän on täysin epäoleellista. Burden tuuttaa positiivisesti kasarirässiä nykyisen retrothrash-villityksen keskellä. Laulut on kliinit ja riffittelykin nojaa huomattavasti vahvemmin 80-luvun loppuun ja 90-luvun alkuun, kuin 2000-luvun meininkiin.
Kahden biisin pläjäyksestä on vaikea paljoa sanoa. Ensimmäisen kipaleen avaava mainriff on ihan asiallinen väännös mutta sitä saadaan nauttia biisin kuluessa ihan liikaa. Kitarasoolo on taattua meisinkiä ja soitto kulkee hienosti eteenpäin. Tuplabassareita käytetään hillitysti mutta biisi kyllä rullaa riittävän hyvin ilman niitäkin. Hieman olisi vaihtelua saanut biisissä olla koska saman riffin junnaus käy jopa ennen koko kahden ja puolen minuutin mitan täyttymistä kyllästyttämään. Seuraava, ja tällä kertaa viimeinen biisi, alkaa kitaranäppäily-fiilistelyllä, jatkuen tyräkkään säkkäririffiin. Biisi on edeltäjäänsä tanakampi ja monipuolisuudessaan muutenkin parempi. Sinänsä yksinkertaiset riffit toimivat hienosti hyvin sovitettuna ja soitettuna. Biisi on musiikillisesti hyvä esitys.
Suurin plussa tulee Burdenille vanhan koulun meiningistä. Tällaista kuuntelisi mielellään pidemmänkin tuotoksen, jotta voisi saada paremman kuvan bändistä. Puuduttavahko eka biisi hieman pilaa kokonaisuuden kun kyseessä on näinkin lyhyt tuotos mutta uskoisin bändillä olevan hyvää meininkiä kuitenkin takataskussa. Kliinit vokaalit on niin harvinaista herkkua nykyään, että se voi olla vain plussaa suoritukseen. Rehellisesti sanoen kyseinen vokalisointityyli ei ole ollut koskaan itselleni kaikkein mieluisin, mutta kyllä A. Niemi tonttinsa paremmin hoitaa kun puolet ärsyttävistä kasarikirkujista. Miinusta on kyllä pakko antaa Häkkis-Englannista. Lisää vaan Burden-matskua pihalle ja keikoille, kyllä tälle kuulijat löytyy.