Yleensä kun Hämeenlinnan suunnilta putkahtaa esille uusi metallibändi, on kyseessä melko moderniin ilmaisuun luottava poppoo. Pain Confessorin lennosta on jo hetki, jossain välissä oli Amession, Path of Mine teki ihan vakuuttavaa jälkeä pari vuotta sitten mutta nyt katse suuntautuu parikymppisten jätkien muodostamaan Arroraan.

Saatekirjeen mukaan nämä itsevarmoilta vaikuttavat juipit ovat ehtineet saada ”loistavaa palautetta”, enkä oikeastaan ihmettele miksi. ”Smother What’s Left” on nimittäin hyvin tehty hybridi melodisuutta ja aggressiivisuutta, jenkkimalliin toteutettuna. Vaikutteista on otettu juuri sopivasti oppia sortumatta liian selviin apinointimanöövereihin ja yleisesti ottaen ”Smother What’s Left” on muutenkin määrätietoisesti laadittu rieska. Mielenkiinto säilyy viiden biisin soidessa kiitettävän hyvin, eikä Arrora ole päättänyt missään vaiheessa jäädä jynkyttämään samaa kaavaa.

Katse suuntautui Arroraan, ja siellä toivon mukaan myös pysyykin. Jos laatu pysyy vastaisuudessa tällä tai paremmalla tasolla, voi Arroran kuvitella saavan kehuja vielä vastaisuudessakin.