Kuva: Anomus - Oudot huoneet, harharetket

Anomus – Oudot huoneet, harharetket

Viiden nuore(hko)n herrasmiehen Anomus edustaa suomalaista (taide)rock-perinnettä nykypäivän mausteilla (post-rock, hevimmät särökitarat jne). No, olisiko tämä sitten post-suomirokkia?

Poikien soittotaito on kiistaton, ja kuten biisien pituudestakin – neljän raidan EP kellottaa yli 18 minuuttia – voi päätellä, myös kunnianhimoa löytyy. Biiseihin on onnistuttu saamaan riittävästi tavaraa, ettei jopa 5 minuuttisiksi venyvät biisit missäin vaiheessa käy kyllästyttämään. Soundeja myöten (nuppien takana Miitri Aaltonen) kokonaisuus on siis hyvin hanskassa. Suurin syy, miksei bändiä nähdä vonhertzenbrothersien ja sarojen kanssa kesäfestarien sunnuntaijäähdyttelijänä löytyy laulumelodioiden köyhyydestä, vaikka mukavasti leijuva Harhasanat muutaman kuuntelukerran jälkeen tarttuukin takaraivoon.

Muutaman hittibiisin ja hivenen suoraviivaistetun soundipäivityksen jälkeen bändistä voisi hyvinkin olla Egotripin manttelinperijäksi, jos siis sellaista tulevaisuutta halajavat.

www.myspace.com/anomus