Avainsana-arkisto: Ward

Ward – S/t

Ward on tamperelainen doomia, deathia ja sludgea yhdistelevä yhtye. Aiemmin pari pienempää julkaisua tuottanut yhtye suoltaa nyt ilmoille kokopitkän. LP on rajoitettu 500 painokseen, joten kiirettä pitää jos tahdotte omanne hankkia. Yhtye omin sanojensa mukaan yhdistelee crustin raakaa soundia, death metallin primitiivistä voimaa ja doomin melodisia riffejä. Niin, ja doomin biisimittaa, kappaleet kestävät keskimäärin kahdeksasta yhdeksään minuuttia.

Ja synkkä paketti tästä on saatu kasaan. Sanat, kuten kansitaidekin, on lohdutonta luettavaa ja katseltavaa, ehkä hieman kauhutematiikalla varustettuja. Biiseistä Self Made Hell oli itselleni jo aikaisemmin tuttu yhtyeen bandcamp-sivun puolelta. Alkaa jotenkin tutun oloisesti, mutta loppupuolella vedetään liian hidas vaihde päälle, kappale menee puuduttavaksi. Tämä on totta kai tarkoituksenmukaista, mutta ei mielestäni saisi haitata kuunteluelämystä. Omaksi suosikikseni LP:ltä nousee kokonaan suomenkielinen Riisuttu. Kappale on filosofinen, todella hienosti kirjoitettu, vokaalisuoritukset ovat kovat ja melodiatkin tippuvat kohdilleen. Tämäkin on tosin jälleen hieman liikaa venytetty kappale. In Denial ja Anonymous Caller ovat melodisempia, ja varsinkin ensimmäinen on todella synkkä.

Wardin kohdalla hilpeyttä herättää todella sekava genremääritelmä, joka kuitenkin kuulostaa hyvältä. Bändi tuo jossain määrin mieleeni ruotsalaisen Shiningin. Vaikka yhtyeet toimivatkin hieman eri genreissä, on meno molemmilla synkkää ja melodiat samantyyppisiä. Ainut mikä tässä levytyksessä jää kyrsimään, on liian samanlaiset kipaleet ja niiden pituus. Silti, huolimatta pienistä epäkohdista yhtye yllätti minut täysin, UG-piireissä levy on mielestäni huomionarvoinen. Tässä on talveksi fiilisteltävää.

Hävitys / Ward – Split

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä käsitellyn splitin kaava on jotakuinkin seuraavanlainen: jyväskyläläinen Hävitys kaahaa ja tamperelainen Ward laahaa. Eihän tämmöinen vastakohdilla leikittely nyt ole varsinaisesti uusi keksintö, mutta siltikin vaihtelu on aina tervetullutta. Molemmat nimet ovat melko tuoreita ilmestyksiä, joten allekirjoittaneellekin tämä on ensimmäinen kerta kun kumpaankin pääsee kuulemaan.

Hävityksellä on neljä biisiä crustin ja grindinsekaista mättämistä, eli asiaan kuuluvat plätkyvät tuplabasarit, kiivas tahti, raskas ulosanti ja huuto- ja murinalaulujen yhdistely. Jo pelkästään kahden vokalistin käyttäminen tuo Hävityksen roiskimiseen mukavasti vaihtelua, kuten myös melankolinen perusvire. Hävitys ei juuri tahtia höllennä, vaan tappamisen meininki säilyy loppuun asti.

Wardin puolelle on jäänyt vain yksi kappale, mutta se onkin sitten yhtä pitkä kuin koko Hävityksen puoli yhteensä. Vaikka tämä on varsinaisesti Wardin ensiesiintyminen levytysrintamalla, on yhtyeellä ikärenkaita jo hieman enemmän. Soundia on kypsytelty rauhassa ja hyvä niin, sillä Past Behind vaikuttaa hyvin loppuun asti harkitulta kappaleelta. Ja hyytävältä. Se runttaa koko maailman syvälle suohon, alkaen loppua kohden harhailla, tosin sillä hyvällä, psykedeelisellä tavalla.

Molemmat bändit vakuuttavat ja jättävät jälkeensä halun kuulla niitä enemmänkin. Hävitystä tosin tuskin jaksaisi kuunnella suuria määriä kerralla, mutta Wardiin törmäisi mielellään jonkin pitemmän levykäisen merkeissä.