Avainsana-arkisto: visual kei

MUCC toi visual kein Nosturiin

Harmittaako teitäkin se ruokamainos, jossa nuori naikkoinen avautuu, ettei keittiössä saa olla ennakkoluuloja? Kuulostaa jotenkin teennäiseltä, kun parikymppinen kerran intterreilillä käynyt välivuodenpitäjä luulee tietävänsä kaiken maailman ruokakulttuureista. Toisaalta, jos minulta kysyttäisiin musiikkimieltymyksistä, vastaus olisi samankaltainen, veikken olekaan kosmopoliitti musiikkikulinaristi; kaikkea pitää kokeilla, ainakin kerran. En kai ole yhtään sen parempi erikoisuudentavoitteluineni.

Näine aatoksineni hypin parin loskalätäkön yli (ja läpi) Nosturiin, jonne japanialainen MUCC oli tuonut visual kei -show’nsa. Kaipa illan artistivieraammekin voisi tuohon erikoisuudentavoittelu-genreen niputtaa, sillä yhtye oli terästänyt musiikkiaan lähes kaikella mahdollisella, nu metallista lounge jazziin, thrashista elektrofunkkiin ja punkkiin. Enkä puhu nyt jostain puolen minuutin välikohdista: lähes jokainen keikalla kuultu biisi oli luokiteltavissa johonkin musiikin eri alakategoriaan, pääpainon ainakin noin soundillisesti ollessa eniten metalliin kallellaan.

Kuten visual keihin kuuluu, bändin ulkomuoto oli pikkutyttömäisen söpöä, mutta eipä muuta visuaalista herkkua sitten tarjottukaan, jos ei oteta huomioon taustalakanan lammasta, joka tietty oli illan parasta antia. Lavaesiintyminen oli peruspönötysbändeihin nähden aktiivisempaa, mutta ei toisaalta mitenkään ennennäkemättömän näyttävääkään. Melodiat oli Euroviisukamaa, sanomasta en uskalla sanoa samaa, kun en japania osaa, mutta angura keille tyypillisesti tarinat pohjautunevat kauhuun ja japanilaisiin legendoihin hirviöistä ja kummituksista…

Nelikon ulosantia oli mehusteltu runsailla taustanauhoilla, joista kuultiin välillä torvia sun muita orkesterivempaimia, välillä kitarasooloja ja ihan perus synamattoakin. Eipä sillä, en ainakaan itse ole tietyntyylisessä musiikissa pitkin nenänvartta noita teknisiä apuja enää aikoihin katsonut. Kunnolla musiikkiin alkoi päästä sisälle keikan loppuvaiheessa, jolloin materiaali selkeytyi modernin metallin suuntaan. Vaikka jo puolen keikan kieppeillä aloin suunnitella pikaista liukenemista, tuli musiikkitarjonnan terästäydyttyä viihdyttyä helposti loppuun asti.

Koska illan anti musiikillisesti oli sekavahkoa, tulin siihen tulokseen, että kovasti jokaiselle välispiikille kirkunut yleisö on nimenomaan visual kei -kulttuurin, kuin minkään tietyn musatyylin tai bändin, faneja. Mikä nyt ei tietty mikään maailmanluokan salaisuus ollutkaan… No tulipahan itse todettua, mutta luulenpa että vain tämän kerran. Kun ei edes anime-friikkejä näkynyt!