Avainsana-arkisto: Tuoni

Tuoni – Kuolonpyörä

Industrialmetalpunk-ryhmittymä Tuoni on väsännyt kolmannen täyspitkän albuminsa muutaman vuoden inspiraatiotauon jälkeen. Itse en ole bändiin aikaisemmin tutustunut paria kappaletta lukuun ottamatta, mutta uskallan väittää ”Kuolonpyörän” olevan hyvinkin vahva levytys yhtyeen historiassa.

Paketin avaa lujaa tykittävä S.A.N.O. S.E. antaen ehkä odottaa kovempaa paahtoa mitä oikeasti tuleman pitää. Kriitikon filosofoinneista huolimatta kappale on pätevä avausraita, vokalistien erilaiset laulutyylit soljuvat yhteen sopivasti eikä biisi veny liian pitkäksi vaikka kestoa löytyy viitisen minuuttia. Kertosäe on mukavaa jumitusta, ja kappaleen kehtaa soittaa uudelleen ennen kuin siirtyy seuraavaan.

Ensimmäistä viimeistä päivää on edellistä monimutkaisempi kipale, kuulija saa vaikutelman, että yritys on mennyt uudelle tasolle ja lopulta toteutus on sössitty täysin. Sanoitukset rokkaavat, mutta sovitus kurvailee jossain aivan muualla.

Raja on samaa kastia, raskasmelodinen ja hidas kappale ei vain sovi kokonaisuuteen: vaihtelu virkistää, mutta levyn kuudes kappale jää auttamatta sinkkulohkaisun Hiljaisuus tappaa rauhan peittoon. Pyörii mielessä viisi sanaa: levyn todellinen kultakimpale on löytynyt. Sovituspuolella ei syyllistytä fiilistelyyn, soolo on lyhyt ja ytimekäs. Juna kulkee eteenpäin helvetin lujaa. Melodisuus ja nopeahko, raskas tempo yhdistyy kappaleessa nautinnollisen onnistuneesti.

Epäilemättä levyn jo tunnetuin kappale Räsänen risti on huudatuksestaan huolimatta teemaan sopiva vetäisy. Pieni miinus jää kirjaan, sillä varsinkin kappaleen loppu on yhtä toistoa, puuduttavaa sellaista. Homma tulee selväksi jo kolmen minuutin kohdalla. Piina (tietämättömille Prodigyn ”Breathe”-kappaleen käännösversio) jättää viileän fiiliksen, vaikka onkin parempi kuin alkuperäinen.

Erityismaininnan arvoinen nimikappale Kuolonpyörä on törkeän hyvä, niin sanoituksiltaan kuin sovitukseltaankin. Uudelleenkuunteluja ei voi välttää ensimmäisen annoksen jälkeen.

Jos ovat kappaleet hieman venytettyjä, on tämä arvostelukin. Lyhyestä virsi kaunis: ”Kuolonpyörä” on erittäin onnistunut albumi, pieniä likatahroja lukuun ottamatta. Päässä soiviin kertosäkeisiin ja neuroottisesti pöytää naputtaviin sormiin sopii varautua levyn läpikuunneltuaan.

[youtube url=pi6boeMjZ34]

Tuonen ”Tuli kulkee” albumi biisi biisiltä

Lahtelaisen Tuonen toinen albumi ”Tuli kulkee” ilmestyi marraskuun 21. päivä. Seuraavassa yhteyeen toinen laulaja Jaakko Teittinen käy läpi levyn kappaleet yksitellen omasta näkökulmastaan.

1. Tuli kulkee taas

Tää on eka biisi levyllä ja eka biisi, joka on tehty ”Tuli kulkee” -albumille. Kiteyttää tän meiningin aika hyvin. Meikäläisen suosikkibiisi edelleenkin näistä. Ja varmaan myös ehkä sanoitustenkin takia. Eli olen ihan tyytyväinen tähän sanoitukseen. Kuulostaa vähän Apulannalta toi kertsi ja silleen. Ei siitä oikein sen enempää. Se on suosikki. Ei kaikilla, mutta mulla.

2. Ihmisvihaa

Kappaleen titteli on pöllitty herra toimittajalta (ole hyvä toim. huom.). Äsken lainailtiin Apulantaa ja nyt on sitten Kirkaa kertosäkeessä; ”Hetki lyö” ja näin päin pois… Aika tollasta levylle tyypillistä tuuttausta, blastia löytyy. Niin ja tässä biisissähän on hauskasti tavallaan kaksi kertosäettä. On tämmöinen huutokertsi biisin alussa ja biisin lopussa on tällainen kliinikertsi. Ja eri tekstit molemmissa. Tavallaan kaksiosainen biisi, vois ehkä ajatella.

3. Tuhon käsi

Tää on ollut MySpacessa jo demo-vaiheesta asti kuunneltavana. Ihan alkupään kappaleita, joita tehtiin levylle. Ja tää biisi kertoo perheväkivallasta, jos niin haluaa tulkita. Sen voi varmaan tulkita muutenkin, mutta tämmöinen ajatus tässä on ehkä ollut. Ja ehkäpä eniten ”hittipotentiaalia” omaava biisi, jos nyt sellaista voi sanoa tältä levyltä löytyvän. Hyvä biisi, tykkään kovasti. Tosin Tuhon kädestä voisin lisätä vielä sen verran, että studiossa oli käytössä muistaakseni joku 90 raitaa kun sitä tehtiin, että siellä on tavaraa ehkä jopa liikaakin. Jokainen päättäköön sen itse.

4. Karu totuus

Tää on kyllä kanssa kiva biisi. Se kertoo olotiloista semmoisen railakkaamman illan jälkeen. Kuinka pelottaa ja ahdistaa ja vituttaa. Krapulasta siis, ja miten se karu totuus iskee silloin. Siinä on itseasiassa meikäläisen säkeistö. Tässä on kanssa vähän tämmöinen kaksiosainen meininki. Siinä on alussa paljon tollasta meikäläisen karjuntaa ja lopussa sitten Aksun melodisempaa kertsiä. Semmonen monipuolinen kappale myöskin.

5. Nyrkillä

Tämmönen puolimatkan fiilistelypätkä, joka on alkanut meikäläiselle vasta viime aikoina vähän aueta, noin niinkuin kappaleena. Aika junnaava, tarkoituksella tietysti tehty ns. rauhallisempi biisi, mutta aika murskaavat riffit siellä kuitenkin on. Tommosta nykyajan ahdistusta siitä, kun miehen pitää olla kaikkea, eikä mikään riitä. Siis naisten mielestä. Ei tää kuitenkaan erobiisi ole, ihan vaan perusvitutusta siitä suhteesta.

6. Hullun sanoja

Hullun sanoin on kulkenut työnimellä ”jenkki”. Eli ilmeisestikin vähän tällainen jenkkimetallivaikutteinen. Siinä on hauska kitarariffi tossa alussa, mikä saa mielenkiinnon heräämään, ehkä. Siinä on vissiin ainoa biisi, missä on kertsi vedetty puoliksi Aksun kanssa. Eli taas vähän erilaista lähestymistapaa tohon rakenteeseen. Nyt on yritetty välttää sitä, ettei ihan samanlaisia rakenteita koko aikaa olis.

7. Narrin elämää

Tässä on Kehon, eli Ville-Aleksi Vallin tekemä alkuriffi. Tämmöstä perustuuttausta, blastia löytyy, taas kerran. Tässä on tätä ”viihdetaiteilijan fiilistä” vähän mukana: miltä se tuntuu olla siellä lavalla kaikkien pilkattavana. Ehkäpä edellisen levyn tiimoilta kehkeytynyt ajatus tähän sanoitukseen, koska välillä ei ollut hirveen mukava olo siellä lavalla, kun biisit nyt vähän oli mitä oli.

8.Pimeys voittaa

Viimeisenä tämmöisenä nopeampana biisinä on aika suoraviivainen biisi, ”svedu”, elikkäs vähän tällainen ruotsimetallivaikutteinen. Kehoittaa elämään omaa elämää, eikä vaan odottamaan sitä viimeistä pelastusta.

9. Janoan verta

Kun tää kahdeksan biisiä on ehkä ollut vähän enemmän tämmöistä ”pahuutta kaikkea kohtaan”, niin tässä on hieman erilainen lähestymistapa. Jos vois ajatella, että tämä levy on henkilö, niin hän on kohdannut paljon pahuutta tässä maailmassa. Riippuvuuksia ja väkivaltaa ja nyt sitten viimeisessä biisissä hän kostaa nämä kaikki vääryydet. Myös tällainen hitaampi kappale, missä on puolet jotain kitaransurinaa ja kiertoääntä siinä lopussa. Kannattaa sitten kuuden minuutin kohdalla jo skipata alkuun koko levy…

Tuoni

Tiistai-ilta ja Lahden Rautatienkadun pienin A-oikeuksin varusteltu anniskeluravintola Rooster Pub. Tuonen ”Tuli kulkee” -albumin ennakkokuuntelutilaisuus on juuri päättynyt, kun istahdan Tuonen tummien tunteiden tulkin, Teittis Jaakon kera keskustelemaan orkesterin tuoreesta taidonnäytteestä. Herra Teittinenhän on myös Chambers Magazinen – julkaisu, jota luet parhaillaan – vt. päätoimittaja, mutta tittelit jätettiin narikkaan, kun Samperin orjapiiskuri joutui palvelusväkensä tulilinjalle.

Marraskuun lopulla kauppojen hyllyille eksynyt Tuli kulkee on seuraaja vuonna 2005 julkaistulle debyyttialbumille ”Elävät & kuolleet”, joka ilmestyessään oli osa ns. Suomi-metallin aallonharjaa ja albumilta lohkottu ”Ruusut helvetin” -singlekin viihtyi Suomen virallisella listalla joitakin viikkoja. Tuo edellinen Tuoni-teos oli vahvasti koneilla maustettua raskasmetallia, josta pystyi vetelemään viivoja paikoin jopa industrial metalliin. Nyt asiat ovat hieman toisin; koneet ovat jääneet taka-alalle ja yhtyeen äänimaailma on saanut yhä enenevissä määrin vaikutteita myös modernimmasta metallista á la metal core. Miltä uunituore albumi kuulostaa omaan korvaan, Jaakko Teittinen ja Tuoni? Risut ja ruusut?

J(aakko): Tällä hetkellä mietittynä ruusuja saa nyt ainakin se, että tämä on huomattavasti enemmän sellainen albumi, josta me kaikki digataan ja jota me digataan myös soittaa. Nyt on ollut huomattavasti selkeämpi näkemys tästä koko hommasta verrattuna edelliseen. Tämä on ehkä eheämpi paketti. Ruusuja saa kyllä myös soundipolitiikka; sieltä löytyy paljon hyvää tai siis pelkkää hyvää, jos diggaa tämmösestä soundista. En nyt ihan osaa vielä sanoa, mutta minun mielestä tämä ei ole ehkä niin siloiteltu kokonaisuus… En tiedä. Jää ehkä himassa, tai jossain muualla arvioitavaksi. Biiseistä löytyy paljon mielenkiintoisia juttuja. Toisaalta taas risupuolella voisi ehkä ajatella, että ne (kappaleet) saattaa kuulostaa jotenkin samankaltaisilta, mutta en mä kyllä sitä itse allekirjoita. Jos sitä ajatuksella kuuntelee, niin kyllä sieltä löytää paljon eri nyansseja. Eipä tuossa oikein muita risuja nyt olekaan. Omalta kohdalta ehkä sanoituksiin olisi välillä toivonut vähän syvempiä ajatuksia, mutta tässä kehitytään koko ajan. Ja sama laulupuolella, että ei ole aina ihan omasta mielestä nappiin mennyt.

T: Edellisen kokopitkän jälkeen media herjasi teitä projektibändiksi, mutta itse ette asiaa niin nähneet. Miltä tilanne näyttää nyt? Sinullahan on muitakin bändejä (mm. End Begins) ja esimerkiksi Chambers Magazinen päätoimittajan virka, Aksu (Hanttu; puhtaat vokaalit ja studiorummut) juontaa Rautaryhmää ja vaikuttaa Entwinessa ja ymmärtääkseni muillakin jäsenillä kiirettä riittää, niin pidättekö vieläkin kiinni tuosta emme-ole-projekti-yhtye-asenteesta?

J: Kyllä tää on ihan oikea bändi. Ja siinäkin mielessä tätä ei voi pitää projektina, koska me ollaan jätkien kanssa tunnettu jo tosi pitkään. Paitsi nyt tämä meidän liverumpali on silleen uudempi tuttavuus, mutta bändin jätkien kanssa me nyt ollaan kuitenkin tunnettu jo vuosikymmeniä melkein. Ei tämä bändi ole mitenkään semmoinen, että käydään soittamassa keikka tai treenataan ja that’s it. Ja toisaalta se, mitä viimeksi olen yrittänyt näihin kysymyksiin vastata, kun tätä on tiedusteltu, niin ei mikään mun, Aksun tai Tompan (Tom Mikkola; kitara) bändeistä sillä tavalla välttämättä ole yhtään sen enempää tai vähempää projekti. Kaikki tehdään tosissaan, eikä ne ole pois mistään muusta.

T: Tarkoittaako mielestäsi projekti-etuliite aina välttämättä sitä, että siihen ei panosteta niin paljon, vai tarkoittaako se sana loppujen lopuksi yhtikäs mitään? Joka ikinen orkesterihan on projekti, tavalla tai toisella. Jostain syystä sillä sanalla on vain ikävä kaiku.

J: No niinhän se on. Niin, ehkäpä joku ainakin ajattelee, että vaikka me nyt ollaan tehty levy, niin ettei tällä välttämättä olisi mitään tulevaisuutta. Kyllä mä kuitenkin näkisin niin, että ainakin nyt kun tämä albumi on saatu ulos, niin kyllä tämä taas osoittaa ensinnäkin sen, että selvästi koko ajan mennään eteenpäin, eikä niin, että me nyt vaan tehtiin jokunen biisi ja levytettiin ne. Nyt taas on jo vähän ajatuksia siitä mitä jatkossa tehdään ja minkälaista. Tällä levyllä Aksu nyt on periaatteessa tehnyt kaikki biisit yksin, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta jatkossa olisi tarkoitus tehdä enemmän myös kimpassa.

T: Tuosta kappaleiden syntyprosessista… Olen antanut itseni ymmärtää, että Leinonen (Tuomas; basso) teki alussa oikeastaan kaikki biisit ja hänen projektinaanhan Tuoni on alunperin lähtenyt käyntiinkin, mutta onko tämä nyt kääntynyt niin, että Aksu – joka ajautui Tuonen virtaan vahingossa – tekee kaikki biisit nykyään?

J: Niin, Leinosen projektista tuli Aksun projekti. Mutta en tiedä… Onhan Aksu tehnyt tähän levyyn ihan älyttömän duunin. Ei sitä voi edes ajassa, tai no ajassa sen voi ehkä mitata, mutta sitä panostusta – henkistä ja fyysistä – ei pysty mitenkään mittaamaan. Kyllähän tämä levy on 90-prosenttisesti Aksun tehtailema. Mutta kuitenkin ollaan koko ajan oltu mukana prosessissa koko bändin voimin, esim. sanojen kanssa ja annettu kommenttia kaikista biiseistä ja kimpassa mietitty mitä tehdään toisin, jos tehdään. Siinä mielessä kaikki kyllä seisoo varmasti albumin takana. Se nyt oli ehkä vaan pakon sanelema juttu, että Aksu hoiti suurimman osan ja hän kyllä itse sitä halusikin. Muutoin levystä olisi kyllä tullut ihan mahdoton sillisalaatti. Aksu kun on tämän levyn tehnyt, niin kaikilla on varmaan ollut sellainen ajatus, että siitä tulee yhtenäinen, mitä se lopulta onkin.

T: Miten tuo tekstipuoli, oletko kantanut lyriikkavastuun itse vai onko Aksu päässyt sinnekin sotkemaan?

J: No ei Aksu oikeastaan sanoituksiin ole koskenut. Aksu nyt on lähinnä miettinyt joitain melodioita ja mun lauluihin rytmityksiä. Sanoitukset on mun ja Leinosen tekemiä kyllä ihan kaikki, lukuun ottamatta paria inspiraatiota, joita teikäläiseltä sain (ilmeisesti minulta toim. huom.). Mutta ehkä tuo on kääntynyt vähän enemmän siihen, että minä kirjoitan niitä sanoituksia. Olisin kyllä halunnut tehdä tähän vielä enemmänkin, mutta kun ei vaan runosuoni sykkinyt, niin ei sykkinyt. Mulla oli ihan selkeä idea, että mitä haluan sanoa, mutta se ei nyt tullut ulos ihan semmoisena. Vielä on vaikea sanoa, mutta toivoisin, että olisi vähän edistystä silläkin saralla tullut.

T: Mistä se sitten johtuu, että tilanne on kääntynyt niin paljon päälaelleen? Että yhtyeen alkuperäinen primus motor ei ole vaikuttanut tekoprosessiin niin paljoa, kuin ennen?

J: En mä tiedä…

T: Se on vaan kulkenut siihen suuntaan ihan automaattisesti?

J: Joo, vaikea sanoa. Kyllähän Leiska teki paljon just biisejä, riffejä, sanoituksia ja kaikennäköstä. Se on nyt enemmänkin kääntynyt siihen, että hän on tehnyt sellaista pohjatyötä, mikä ei tässä välttämättä näy päällisin puolin, mutta huomattavasti muuten ollut avuksi siinä synnytysprosessissa. Ja Tuomashan tekee paljon semmosta ”omaa duunia”; levittää sanomaa ja tämmöstä.

T: Eikös herra Hanttu ole studiossakin ollut aika paljon ”päällepäsmärinä”?

J: Joo, Aksu on tehnyt studiossa kaiken, lukuunottamatta muutamia studiosessioita, joissa Leinonen nauhotti Aksun rumpu- ja lauluosuudet. Muuten Aksu nauhoitti ja miksasi koko levyn.

T: Onko siitä ollut enemmän hyötyä vai haittaa, että oman bändin sisällä tehdään kaikki jutut? Olisitteko kaivanneet ulkopuolisia korvapareja?

J: No ei nyt ehkä tähän prosessiin, tää oli tämmöinen hyvin mielenkiintoinen prosessi. Tää on ensinnäkin nauhoitettu niin pitkällä aikavälillä, että se nyt olisi ehkä enemmän vaan sekoittanut sitä palettia. Mutta ehdottomasti jatkossa tullaan käyttämään ainakin eri äänittäjää ja miksaajaa… en tiedä tuottajasta. Aksuhan on tuottanut tämän levyn ihan itsekseen. Ainakin nauhoitus,- ja miksausvastuu siirretään. Jää nyt nähtäväksi, että mikä on loppujenlopuksi tää fiilis tästä.

T: Sanoit, että studiosessiot kestivät kauan, miksi?

J: Syitähän on monia. Me alettiin tekemään muistaakseni joskus helmikuussa, ja heinäkuussa tehtiin vikat laulut. Tietenkin kaikki muut aikataulut, Aksun kiireet, kesäriennot ja kaikki tämmöset. Ja mulla ei meinannu lauluista välillä tulla mitään, ei ääni kestänyt yhtään. Tuntui, että ne ei lopu ikinä. Loppujenlopuksi rummut, kitarat ja bassot on nauhoitettu aika nopeassa tahdissa silloin, varmaan pari viikkoa meni niihin aikaa yhteensä. Ja sen jälkeen on lauluja nauhoitettu sitä mukaa, kun on pystynyt.

T: Suomen kielestä on teidän kohdalla puhuttu helvetisti. Miten te näette asian näin kaksi, miltei kolme vuotta debyytin ilmestymisen jälkeen; onko se ollut hyvä valinta? Tekisikö ikinä mieli tehdä englanniksi? Tai vaikkapa saksaksi, niin kuin Niskalaukaus aikoinaan.

J: Siinä mielessä oon ainakin tyytyväinen, että jos mä käyn miettimään, niin mitä vittua mä kirjottaisin englanniksi? Ensinnäkin, mun pitäisi kirjoittaa yksin, koska Leinonen ei kyllä pysty englanniksi kirjoittamaan. Ja toisekseen, se olis semmoista perus-diibadaabaa. Ollaan me joskus puitu, että tekis esim. englanniksi nää biisit uudestaan. Saa nyt nähdä, jos se joskus toteutuu. Mutta ehkä siinä vaiheessa olis taas helpompi näiden sanoitusten pohjalta rakentaa niitä käännöksiä. Mutta jotenkin tuntuu, että ei lähtis yhtään mitään, ainakaan fiksua. En nyt tiedä onks tässäkään mitään fiksua sanottavaa, mutta vielä vähemmän sitä olisi englanniksi.

T: Tästä on tullut aika monta kertaa – ja aika monen ihmisen kanssa – keskusteltua, että miksi niin moni arvostelee Suomi-bändien englannin kielisten tekstien ala-arvoisuutta, mutta silti tekee itse sitä samaa huttua. Onko se oikeasti siitä kiinni, ettei osata tehdä suomeksi? Englantiin on niin paljon helpompi heitellä kliseitä.

J: Se on kyllä ihan totta. Mutta se on kyllä tosi vaikea sanoa… Mä en tiennyt yhtään mitään, kun aloin tätä hommaa tekemään. Ikinä en ollut suomeksi tehnyt yhtään tekstiä. Tuntui aluksi ihan hirveeltä. Ja oon edelleenkin ihan vitun paska tossa. Onhan se nyt ehkä viime vuosina vähän helpottanut, kun tätä on tullut harrastettua enemmän.

T: Onko mielestäsi kotiteollisuuksilla ja niskalaukauksilla ollut sormensa pelissä siinä, että nykyään voi myös laulaa äidinkielellä?
Sitä ei karsasteta enää niin paljon.

J: On ehdottomasti, ihan niin kuin Raptori teki aikoinaan suomiräppiä…(naureskelua). Mutta tavallaan taas se, mikä vitutti edellisen levyn tiimoilta oli se, että kaikki suomenkielinen metallimusiikki leimataan samaan karsinaan. Mikä nyt tavallaan viime levyn kohdalla saattoi pitääkin paikkansa, mutta nyt en taas näkis hirveästi yhteneväisyyksiä esim. Kotiteollisuuteen tai mihinkään muuhunkaan. Ja ehkä se nykyään on mennytkin vähän enemmän siihen suuntaan, että kuunnellaan sitä musiikkia musiikkina.

T: Oliko teillä debyytin aikoihin miten tarkoituksellista se Suomi-metallisoundi, vai tuliko se oikeasti ihan luonnostaan; satuitte vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan?

J: Saattoi siellä ehkä yksi biisi olla, jota mietittiin, että tehdään siitä vähän tämmöinen ”helpompi” biisi. Se olikin sitten ihan täysi paska. Mutta kyllä mun mielestä kaikki ekan levyn biisit silloin tuli ulos aika luonnollista reittiä, eli ei me olla mietitty sitä juttua Suomi-metalli-kantilta. Mutta tottakai se kuulostaa vähän siltä, mikä on siinä vaiheessa ollut pinnalla. Kyllä se varmaan vaikuttaa siihen alitajuisestikin.

T: Oliko se aikatauluista vai mistä kiinni, että ette takoneet silloin kun rauta oli tulikuumaa? Teidän edellisen albumin aikaanhan Suomi-trendi eli kukoistuskauttaan ja teidänkin Ruusut helvetin -sigle käväisi listoilla. Halusitteko omasta tahdostanne hypätä ulos uppoavasta laivasta vai mistä johtuu, että hävisitte median parrasvaloista yhtä nopeasti, kuin olitte sinne ilmestyneetkin?

J: No on siinä tietysti ne aikataulutkin, mutta… No, me haluttiin tehdä tämä levy kunnolla ja uhrata sille aikaa. Toisaalta tosta edellisestä albumistahan on jo miltei kolme vuotta, eli kyllä siinä varmasti oli myös sitä, ettei haluttu lähteä mukaan siihen trendiin.

T: Oletteko omasta mielestänne enää millään tavoin osa tuota ns. Suomi-metalliskeneä, vai onko sellaista enää olemassakaan? Mokoma ja Stam1na tekevät omaa juttuaan ja Kotiteollisuus on… no, Kotiteollisuus, niin mihin väliin sijoittaisit Tuonen? Ainakin itse olin albumia kuunnellessani huomaavinani jopa metalcore-sävyjä ja sitähän ei oikein kukaan ole suomeksi aiemmin tehnytkään. Allekirjoitatko väitteen?

J: No mulla oli vähän semmoinen ajatus, mitä yritin jätkille sanoakin, mutta ei ne oikein tajunnut sitä. Jotenkin alitajuisesti se (metalcore) on kuitenkin hiipinyt sinne paikka paikoin runsaastikin. Mähän en ole juuri yhtään seurannut tota ”skeneä”. No, Mokomaa olen jonkun verran kuunnellut, mutta en osaa sen tarkemmin sanoa. Voin olla ihan väärässäkin, mutta jotenkin tuntuu, että kaikki noi yhtyeet on lähtenyt enemmän tai vähemmän samasta lähtöpisteestä, mutta nyt vuosien myötä ovat alkaneet sitten löytää enemmän sitä omaa juttuaan. Aivan kuin Tuonikin. Yksi bändi, mikä on varmasti ollu aika vaikuttavana tekijänä tämän Tuli kulkee -levyn tekoprosessissa on Machine Headin uusin levy The Blackening. Se on tyylillisesti levy, jota ei ole hirveästi suomenkielisen metallin saralla kuultu. Ehkä tuollaista metalcorempaa juttua.

T: Eli en ollut ihan väärässä tuon metalcoren kanssa?

J: Et varmaan. Siis sinänsä se on just hauskaa, koska mä kyllä itse huomaan ne jutut, koska mä kuuntelen semmoista musiikkia aika paljon. Sitten taas joku Aksu, joka on biisit tehnyt, niin ei kyllä todellakaan kuuntele sellaista musiikkia. Se on hauska, että ne jutut eivät ole tulleet sen mukaan, että on yritetty matkia jotain, vaan ne on tullut sen mukaan, mikä on tullut luonnostaan.

T: Eli melko ideaalia luomistyötä. Mutta, mihin jäivät koneet? Niitähän on todella paljon vähemmän, kuin edellisellä Tuoni-teoksella vai olenko täysin väärässä? Ainakin ne on miksattu melko alas.

J: Kyllähän niitä siellä on, mutta huomattavasti vähemmän tosiaan. Sehän johtuu täysin siitä tosiseikasta, että biisit on sen verran kovia, ettei niissä ole oikein tilaa koneille. Aiemminhan ne olivat se ”meidän juttu”, mutta nyt kun on tällaista materiaalia, niin ei tänne vaan yksinkertaisesti saa koneita oikein mihinkään mahtumaan. Mutta kyllä siellä on, muutamissa kappaleissa paljonkin, varsinkin noissa hitaammissa biiseissä. Pääroolia ne eivät kuitenkaan näyttele.

T: Ja olette onnistuneet välttämään Ruoska-tulevaisuuden.

J: Joo, ehdottomasti.

T: Sitten jäsenistön muutoksiin. Eli teidän alkuperäinen kitaristi Jaani (Kähkönen, mm. Entwine) lähti jossain vaiheessa ja ilmeisesti Ville-Aleksi Valli (joka vaikuttaa Teittisen kanssa myös hc-yhtye End Beginsissä) käväisi teillä jossain vaiheessa kitaroimassa. Nyt on taas uusi mies kepin varressa. Mistäs Tom Mikkola on löytynyt?

J: Tomppahan on siis Entwinen toinen kitaristi, eli tämmöinen pieni piirihän tässä pyörii.

T: Liittyykö Jaanin lähtöön jotain dramatiikkaa?

J: Jaani lähti omasta aloitteestaan. Häntä ei enää kiinnostanut niin paljon tämmöistä musiikkia soittaa. Ihan ”yhteisymmärryksessä” siis lähti.

T: Liverumpalikin vaihtui Dani Miettisestä (mm. Before the Dawn) Northerin Heikki Saareen (Tuonella on siis kaksi rumpalia; toinen studiossa ja toinen lavalla). Mistäs tämä Norther-mies on löydetty?

J: Itse asiassa kontakti tapahtui mun ymmärtääkseni niin, että me etsittiin live-rumpalia netti-ilmoituksella ja Heikin sisko oli nähnyt tän ilmoituksen ja vihjas siitä sitten Heikille. En tiedä sitten miksi se innostu, koska Northerillakin on kyllä keikkoja aivan saatanasti ja Heikillä on mun mielestä muitakin bändejä. Heikki sai just myös lapsen ja kaikkea tällasta, että miehellä on kyllä puuhaa muutenkin. Hän nyt kuitenkin innostui ja on kyllä tosi hyvin messissä, ja sopii kyllä porukkaankin aivan saatanan hyvin. On muuten yks parhaimpia rumpaleita Suomessa, ainakin tällä hevirintamalla. Siinä mielessä aikamoinen onnenkantamoinen.

T: Oletteko ikinä miettineet, että ottaisitte yhden täyspäiväisen jäsenen Tuoneen lisää, niin että Aksu keskittyisi pelkästään vokaaleihin tai rumpalointiin?

J: Näin tää toimii kivuttomasti. En usko, että niin tapahtuu…

T: Mitään Remu-meininkiä ei tulla kuitenkaan kuulemaan?

J: Eei, ei missään nimessä. Kyllä meillä on se kahden laulajan homma ja tulee aina olemaankin. Aksun kanssa toimii toi homma niin hyvin, että en mä siihen välttämättä kaipaisi ketään muuta. Aksu kyllä diggaa siitä hommasta, mutta se nyt on loppujenlopuksi Aksun omissa käsissä, että haluaako jatkaa ja riittääkö sitten rahkeet tohon lauluhommaan. Eihän Aksu ole mikään laulajatyyppi ja vahingossahan tähän laulajaksi on alunperin tullutkin.

T: Noita keikkoja tuossa sivusitkin. Onko teiltä tulossa mitään isompaa kiertuetta, vai antaako aikataulut ylipäätään periksi? Pari keikkaahan teillä on tässä vuodenvaihteessa. Onko esim. levynjulkaisukekkereitä tiedossa?

J: Yritetään mahdollisesti keväämmällä kiertää vähän enemmän. Edellisestä levystä on kuitenkin niin saatanan kauan ja keikkailussakin oli vuoden tauko, eli ei meidän kaliiberin bändi pysty mitään kiertuetta järkkäämään tähän heti kärkeen, mutta keväämmällä mahdollisesti. Aikataulujen suhteenhan se on ihan järjestelykysymys. Entwine ei soita tällä hetkellä keikkoja yhtään ja Northerillakin on vähän hiljaisempaa. Nyt meillä on sama keikkamyyjä: Northerilla, Entwinella ja Tuonella, joten se on sikäli helppoa kyllä sumplia ne.

T: Tuonesta on saanut sellaisen mielikuvan, että sitä ei välttämättä kaikki ota kovinkaan tosissaan, enkä puhu nyt yhtyeen jäsenistä vaan yleisöstä. Allekirjoitatko tämän väittämän?

J: Joo, en tiedä yhtään mistä se johtuu. Tuli kulkee-levyn tiimoiltakin on ollut Suessa tämmöinen mainos, että ”Lahden älyvapaa palokunta…” ja niin päin pois. (”Lahden älywapaa palokunta vaihtoi pari pykälää äreämmän mielialan päälle! Pakkopaidan hihat palaa, lahkeet palaa ja Lassie palaa kotiin”, Spinefarmin mainos Sue-lehdessä 11/07 toim. huom.)

T: Se oli ihan järkyttävän paska mainos! Vitutti oikein.

J: Ollaanhan me nyt vammaisia jätkiä sinänsä, mutta en mä tiedä. Oon miettinyt hyvin paljon, että johtuuko se esim. meikäläisestä. Eihän mua oteta ikinä missään tosissaan. Että johtuuko se siitä sitten, vai mistä?

T: Onko se enemmänkin Lahti-juttu vai ihan kansallinen. Business Cityssähän on tunnetusti vaikeaa saada ääntään kuuluviin, jos ei siis tee punkkia, hardcorea tai melodista death metallia.

J: Joo, kyllähän tää on lahtelainen juttu pitkälti. Kyllä muualla varmaan ihan tosissaan otetaan. Lähinnä se on toi kaveri/tuttavapiiri… Mutta aina se on ollut semmosta: vähän naureskellaan, että mitäköhän ne taas tekee.

T: Miten paljon se vituttaa, kun panostaa kuitenkin tekemisiinsä?

J: Ei se vituta. Musta se on jopa hyvä… Osaltaan se oli ihan oikeutettuakin edellisen levyn kohdalla, mutta nyt on kiva ”näyttää”. En tiedä, ei sitä ole varmaan sen enempää kieltäminenkään. Olihan siinä silloin (edellisen levyn aikana) vähän semmosta fiilistä, että kokeillaan nyt mekin tällaista meininkiä, kun tää myy. Tottakai sen takia on varmaan vähän tullutkin sitä kommenttia. Mutta kyllä tää nyt on ihan eri bändi. Toivoisin, että ihmiset ainakin kerran kuuntelis ton levyn ilman mitään… Mites se sanonta menee… ilman sarvia ja hampaita!

Tuoni – Pois minusta

Nyt tarkkana Arto! Kyseessä on Chambers Magazinen päätoimittajan bändi Tuoni, jonka uunituoreesta debyyttilevystä ”Elävät & Kuolleet” on lohkaistu cd single ”Pois Minusta”. Kahden biisin cd sinkku rykäistään reippaasti käyntiin nimikkobiisillä, ja kaveriksi on kelpuutettu vähän seesteisempi, synkkyyttä henkivä kappale Pahuuden Perimä. Suomessa tämän suunnan bändejä on noussut kuin sieniä sateella, mutta mikäpä siinä jos hommat hoidetaan tyylillä, kyllähän maailmaan ääntä mahtuu.
Kahden laulajan siivittämät suomihevibiisit ovat keskivertotavaraa, joissa todelliset kliimaksit antaa odottaa. Kliinimpi laulu (Aksu) toimii biiseissä paremmin kuin örinä laulu, ja toisen kappaleen puhelaulua kuunnellessa ei voi olla ajattelematta Kotiteollisuuden Hynystä. Aineksia Tuonella on minusta parempaankin, ja kaipaisinkin ehkä rohkeampia ratkaisuja: Melodisempia kertosäkeitä, sooloja… oikeastaan ihan mitä vaan, joka toisi lisää nyansseja biiseihin (=vieläkin parempia biisejä). Tuotannosta ja soundeista ei voi valittaa, mutta nyt tarvittaisiin todellinen hitti. Mielenkiintoista olisi tietää diggailevatko bändin jäsenet oikeasti tekemästään matskusta?

Tuoni – Ruusut helvetin

Heviä suomenkielellä, on resepti Tuoneen. Lahden pojat pistävät tällä kertaa heviä paiskoen menemään varsin tyylillä. Suomihevi ilmiön noustessa pintaan ilmestyi ties mitä bändejä rahojen toivossa, koska jengi tuntui tykkäävän Kotiteollisuudesta niin maan perkeelesti. No tämä menköön musiikillisesti samaan lootaan kuin KT ja muut, mutta silti nostan mielummin Tuonen sinkun levylautaselle kuin minkään vastaavan bändin kiekkoa.
Kaksi biisiä sisältävä Ruusut Helvetin sinkku tarjoaa nimibiisin lisäksi konevaikuttestakin nauttivan raidan Ainoastaan. Melodista laulua varsin hienosti käyttävä Ruusut Helvetin on hyvä biisi ja siitä ei pääse mihinkään, toimiva kokonaisuus. Varsin hyvää tulevaisuutta povaa sinkku loppuvuodesta ilmestyvää levyä ajatellen.