Avainsana-arkisto: Total Recall

Negative Approach Tavastialle

Mielenkiintoiset keikkauutiset sen kuin jatkuvat. Nyt ensimmäisen klubikeikkanasa Suomessa on vahvistanut hc-punkin edelläkävijä Negative Approach, joka esiintyy Tavastialla perjantaina 19. syyskuuta.

Vanhan liiton hardcorepunkin keskeisiin nimiin lukeutuva Negative Approach perustettiin Detroitissa vuonna 1981 The Stoogesin ja Dischargen kaltaisten yhtyeiden innoittamana. Jo seuraavana vuonna Touch & Go Recordsille (mm. Shellac, The Jesus Lizard) kiinnitetyltä nelikolta ilmestyi nimetön esikois-ep ja vuotta myöhemmin bändin ainoaksi jäänyt albumi ”Tied Down”. Vokalisti John Brannonin johtama Negative Approach hajosikin pian debyyttialbumin ilmestymisen jälkeen, ja seuraavina vuosina Brannon vaikutti esimerkiksi bluespunk-yhtyeessä Laughing Hyenas.

Negative Approachin paluuta saatiin odottaa aina syksyyn 2006, jolloin yhtye esiintyi Touch & Go:n 25-vuotisjuhlissa. Sittemmin yhtye on jatkanut uraansa vaihtelevalla aktiivisuudella keikkaillen esimerkiksi ATP- ja No No Fun -festivaaleilla. Suomessa Negative Approach on vieraillut ainoastaan kesän 2013 Kuudes Aisti -festivaaleilla. Yhtyeen uusin julkaisu on vuonna 2010 ilmestynyt ”Friends of No One” -ep, joka sisältää arkistolöytöjä bändin alkuaikojen aktiivivuosilta.

Negative Approach (usa), Total Recall
Pe 19.9.2014 Tavastia, Helsinki
Liput ennakkoon Tiketistä alk. 24 eur, ovelta 25 eur. Myyntiin ke 23.7.2014 klo 9.00.

www.touchandgorecords.com/bands/band.php?id=57
facebook.com/totalrecallhc
www.tavastiaklubi.fi
www.fullsteam.fi

Cro-Mags huhtikuussa Helsinkiin

Newyorkilainen Cro-Mags saapuu keikalle Suomeen huhtikuun lopussa osana vain kahdeksan keikan mittaista Euroopan kiertuettaan. Yksi maailman legendaarisimmista hardcore-punk -bändeistä esiintyy Kuudennella Linjalla Helsingissä sunnuntaina 27.4. Illan avaavat jyväskyläläiset Total Recall sekä Upright.

Kovassa vireessä oleva Cro-Mags kiertää ensi keväänä kokoonpanolla, jossa nähdään yhtyeen alkuperäinen laulaja John Joseph sekä yhtyeessä vuodesta 1984 lähtien vaikuttanut rumpali Mackie Jayson. Nykyisessä kokoonpanossa soittaa lisäksi myös Craig Setari sekä AJ Novello, jotka ovat tuttuja mm. Sick Of It All ja Leeway -yhtyeistä.

Vuonna 1981 New Yorkissa perustettu Cro-Mags on julkaissut yhteensä viisi kokopitkää albumia, joista ensimmäisen vuonna 1986. ”The Age Of Quarrel” -debyyttialbumia pidetään yhtenä merkittävimmistä hardcore-albumeista. Myös crossover-/thrash-piireissä suosittu tekee paluun Suomeen yli seitsemän vuoden jälkeen. Josephin ja Jaysonin tähdittämä FVK/Cro-Mags -nimellä kiertänyt kokoonpano nähtiin Nosturissa vuonna 2006.

Cro-Mags (usa), Total Recall, Upright
Su 27.4.2014 Kuudes Linja, Helsinki
Liput ennakkoon 22 eur + toimituskulut, ovelta 22 eur. Myyntiin pe 20.12.2013 klo 9.00.

www.facebook.com/pages/Cro-Mags/28749578197
www.facebook.com/totalrecallhc
www.facebook.com/uprightrules

AC4:n kuntopiiri Tampereella

Hardcoreen liittyvistä ulkomaanvieraista varmasti odotetuimpia ja kiinnostavimpia tapauksia oli ties mistä nimibändeistä tuttujen tyyppien muodostaman AC4:n ensivierailu Finlandiassa. Ihka ensimmäisen härmäkeikkansa tuo uuden ”Burn the World” -levyn julkaissut nelikko soitti Tampereen klubilla myöskin ihan hyvällä draivilla menevien Lighthouse Projectin ja Total Recallin kanssa. Tämä oli sikäli antoisa ilta, että kaikki illan aikana esiintyneet bändit olivat keskenään erilaisia, mutta ne pystyi kuitenkin helposti kuvittelemaan samalle keikalle.

Total Recall ei ollut soittanut keikkoja pitkään aikaan… ja sen oikeastaan kyllä havaitsikin. Bändi on soittanut kyllä tarkempiakin keikkoja, mutta kun hardcoresta kuitenkin puhutaan niin ei soittohommissa pitäisi pyrkiäkään maksimaaliseen tarkkuuteen. Painostavaa tunnelmaa kyllä oli mukana, tietty nopean kaahauksen vastineeksi. Parastahan tietty on se kun nuo molemmat aspektit yhdistyvät samoissa biiseissä. Tämä taisi olla kuitenkin bändin keikkoja isoimmilla lavoillaan tähän mennessä, ja kun Total Recall on soittamassa näillä keikoilla AC4:n ja Lighthouse Projectin kanssa, niin sillä voisi kaiketi sanoa menevän jo hyvin? Which is good. Hyvin näyttää Total Recall sinne lavalle sopivan.

Total Recall

Lighthouse Project tuli nähtyä yhteen aikaan jotakuinkin kerran kuukaudessa, mutta nyt onkin viime kerrasta kulunutkin jo vuoden verran. Nyt toinen kitaristeista oli opintovapaalla, mutta hyvin Juho näytti selviytyvän yksinkin tehtävästään. Toisen kitaran puutteen kyllä silti huomasi. Lighthouse Projectin seteissä on yleensä ollut bändin oman, vahvan biisimateriaalin lisäksi jotain muitakin tärppejä. Yleensä nuo tärpit ovat olleet covereita, mutta nyt soitettiin biisejä bändin uudelta EP:ltä, joka on kokonaisuudessaan suomenkielinen. Tämän raportin ilmestyessä tuo EP onkin jo saatavilla, kun sitä ei tällä keikalle vielä saanut. Hyvin tuo suomenkieli tuntui sopivan noihin biiseihin ja toi niihin erikoista twistiä, ja nuo vedot vaikuttivat ”We are the Wildflowersin” biisejä suoraviivaisemmilta. Katsotaan nyt kuitenkin millainen EP sieltä on tulossa. Tunnelma oli yhtä lailla painostava.

Lighthouse Project

AC4 taas on malliesimerkki siitä, miten hardcoren todellinen tehovoima todistetaan aika usein livetilanteessa, jos todistetaan. Levyillä AC4 on jäänyt enimmäkseen ”ihan ok -tason tapaukseksi, joka osaa tehdä joitakin järjettömän koviakin biisejä, mutta kokonaisten pitkäsoittojen kanssa on ollut hieman ongelmia. Samaa ongelmaa oli nytkin havaittavissa, kun vain muutama biisi kolahti sellaisenaan. Suurin osa bändin biiseistä tuntuu vain vilistävän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta sitten kun bändi onnistuu hieman melodisemmissa ja tolkullisemmissa biiseissä, se myös sitten onnistuu todella hyvin. Muuten edettiin hillittömän energialatauksen turvin, ja Dennis Lyxzénin vetämää jumppatuntia oli kyllä hauska seurata ja muullakin bändillä oli erittäin kivaa lavaa. Soittamisen hauskuus välittyi sinne Klubin perimmäiseenkin nurkkaan asti, vaikka porukkaa ei mahdottomia määriä paikalle saapunutkaan. Optimistiset ruotsalaiset myös juttelivat biisien välissä enemmän kuin härmäläiset kaverinsa noin keskimäärin. Pienemmässä tilassa tämä rokkenrollsirkus olisi varmaan saanut ”muutaman” lisäkierroksen lisää? Tunnelma ei ollut erityisen painostava, pikemminkin päinvastoin.

Total Recall

Se oli kuuma ja kiihkeä kesäilta, ainakin jos haastattelijan tavanomaista korkeammaksi kohonnutta ruumiinlämpöä pystyy näin jälkikäteen tarkastelemaan. Allekirjoittanut saapui elokuussa 2011 Jyväskylään fiilistelemään Lutakko Liekeissä-festareita ja sai tietenkin heti kuumeen kun oli päässyt perille. No, samalle reissulle saatiin sovittua kuitenkin allekirjoittaneen tuolloin nimettömään, lopulta Ajatuksen Valo-nimen saaneeseen lärpäkkeeseen tarkoitettu ja siinä lopulta julkaistukin haastattelu Total Recallin kanssa. Yhden kasettidemon ja Molemminpuoleinen Varma Tuho-yhtyeen kanssa tehdyn splitin perusteella bändi vaikutti todella lupaavalta, mutta keikalla pääsin näkemään yhtyeen vasta seuraavana iltana. Treffit sovittiin perjantai-illalle Mustan Kynnyksen terassille, jossa Jaakko & Jay, Pertti Kurikan Nimipäivät ja Neuroosiliitto olivat lämmittämässä Liekkejä. Paikalla olivat vokalisti Juska, kitaristi Santeri ja basisti Temsu eli varttia vaille Total Recallin kokoonpano, ainoastaan rumpali Aki oli estynyt.

Mitä kuuluu?

Juska: Meillä on tulossa tämän vuoden (2011) lopussa lyhyt Suomitouri Uprightin kanssa. Siinähän meidän kuulumiset taitaa tällä hetkellä aikalailla ollakin.

Tuo touri taitaa olla menneen talven (?) lumia, kun tämä ilmestyy. Onko suunnitteilla mitään noin pitemmällä tähtäimellä?

Juska: No LP olisi kiva tehdä.

Temsu: Siitä on ollut kovasti puhetta ja suunnitelmissa olisi saada se lähivuosina pihalle.

Juska: Vuosi 2012 saattaa mennä sen LP:n kanssa. Jos kaikki menee hyvin.

Santeri: Ensin pitäisi kyllä olla jonkinlaisia tekoja, sitten vasta lisää sanoja.

Onko kaikki yleensä mennyt tähän mennessä hyvin?

Juska: Riippuu vähän, mistä suunnasta asiaa katsoo.

Temsu: Tilanteeseen nähden erittäin hyvin. Juskan sivari ja Santerin työt kesällä syövät aika paljon treeniaikaa.

Santeri: Viime aikoina on ollut aika tiukkaa, kun olen ollut tuolla Helsingin päässä kiinni kesätöissä koko kesän. Treenataan kuitenkin niin paljon kuin keretään ja äänitellään uusia biisejä.

(Keskustelua Jyväskylästä ja sieltä pois ja sinne muuttamisesta, jota ei ole millään lailla järkevää mahduttaa osaksi tätä haastista. Keskustelu virittää kuitenkin aasinsillan seuraavaan kysymykseen:) Mitäs se jätkät muuten tuumaatte Jyväskylästä noin yleisesti?

Santeri: Viime aikoina on ollut sellainen pieni jengisodan pauhu ja uhkakuva ilmassa, kun oli tämmöinen puukotusjupakka Väinönkadun ja Yliopistonkadun risteyksessä, niin siitä asti olen venannut avointa kähinää tänne Jyväskylän kaduille.

Seuraavaksi joku ajaa tästä ohi hienolla autolla ja vetäisee pari sarjaa konepistoolilla…

Temsu: Santeri on seuraava 2pac.

Juska: Tässä tapauksessa voidaan puhua enemmänkin moottoripyörästä, jotain moottoripyöräjengiä siihen liittyi…

Santeri: Hirveästi spekulaatiota on ollut siitä, mitä tapahtui, kuka oli kuka ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Mutta huhun mukaan melko pian tämän tapauksen jälkeen kaikki pesismailat oli myyty loppuun kaikista Jyväskylän urheiluliikkeistä. Kuulosti kyllä enemmän vitsiltä kuin todelta.

Temsu: Onhan tää nyt kiva kaupunki. Mukava meininki, sopivan kokoinen.

Vaikka niitä pesismailoja alkaa kohta näkyä Total Recallin keikoillakin?

Santeri: No pullot ovat ainakin lennelleet.

Juska: Ei se olisi eka kerta, kun tulee nähtyä väkivaltaa meidän keikoilla.

Mitäs sitten tapahtui?

Juska: Meidän ekan keikan jälkeen syntyi pihalla aika iso joukkotappelu. Eräs nimeltä mainitsematon basisti heitti pullolla päähän sen tappelun aloittajaa. Homma vähän levisi käsiin, ja yksi äijä joutui yhdeksän tikin kanssa sairaalaan ja toinen putkaan.

Santeri: Jos nyt ihan realistisia ollaan, niin ei siinä mitään kummoisempia tapahtunut. Siinä oli enimmäkseen huutelua ja pahaa verta välissä sekä se yksi pullo lensi. Voihan tuosta nyt toki juttuja kertoa!

Juska: Kuulostaa paljon hurjemmalta kuin mitä oikeasti tapahtui.

Temsu: Lähinnä se oli surkuhupaisaa.

Pullosta päähän -biisi kertoo siis suoraan tuosta insidentistä?

Santeri: Se biisissä oleva hälinä on äänitetty suoraan siitä tapauksesta, mutta se ”Mitä kyrpä?!” on äänitetty päälle jälkeenpäin. Oli aika hieno hetki tajuta sen videoklipin olemassaolo kun me sävellettiin sitä biisiä ja mietittiin mitä siihen alkuun voisi laittaa.

Tuo pätkä päätynee sitten jollekin tulevalle TR-dvd:lle?

Santeri: Ei siitä varmaan kyllä mitään näe…

Juska: Näkyy, kuinka ne piripäät huutelevat Simolle.

Onko Mr. Scenester-biisin taustalla jotain vastaavaa?

Temsu: Perusvittuuntuneisuutta suomalaisesta skenekyräilystä.

Juska: Jossain vaiheessa ihmisten nettipippeleiden kasvattaminen oli ihan naurettavissa mittasuhteissa.

Viitataanko tässä erääseen keskustelulautaan?

Juska: Siihenhän siinä biisissä viitataan. Se taitaa olla kasetin ainoa biisi, jota en ole yksin kirjoittanut (Pullosta päähän ohella, Temsu. Huom.). Se on siitä erikoinen TR-biisi, että sen lyriikat on kirjoitettu treeneissä kaikkien jäsenten läsnäollessa.

Santeri: Bändin alkuaikoihin liittyy sellaista tunnusomaista, pientä naureskelua. Hihiteltiin koko konseptille.

Juska: Tarkoitus oli ärsyttää ihmisiä ja tehdä sellaisia asioita mitä ei mukamas saisi tehdä, esimerkiksi soittaa coveri bändiltä joka on vielä olemassa tai jotain muuta vastaavaa.

Oletteko havainneet skenessä muutosta sen jälkeen, tuosta nyt on kumminkin jo muutama vuosi?

Juska: Ehkä olemme itse oppineet suhtautumaan koko skene-käsitteeseenkin vitsillä niin, ettemme ota asioita enää tosissamme. En minä ainakaan jaksa vaivautua kyrpiintymään siitä, että joku äijä kokee paremmuudentunnetta siitä että kirjoittelee nettiin jotain.

Temsu: Olemme kasvaneet ihmisinäkin ja oppineet näkemään asiat eri tavalla. Kaikki ei ole niin mustavalkoista.

Delta Force 2 muuten heitti kuittailut ”Jyväskylän meiningistä”. Mitäs te siihen sanotte?

Temsu: Se ainakin voidaan allekirjoittaa, ettei sitä voida käsittää.

Juska: Kyllä mun mielestä Jyväskylän meininki on ihan hyvä. Kaupungin aktiiviset ihmiset puhaltavat hyvin yhteen hiileen.

Temsu: On aika sama onko hardcoreäijä vaiko crusti, kaikki tulevat keskenään aika hyvin toimeen. Ei ole erottelua.

Santeri: Yhdessä vaiheessa oli tosi tarkkaa. Sitä vain seurasi itse sivusta, kun ei lukeutunut kumpaakaan kastiin. Molemmissa on mun mielestä ollut aina tosi mukavaa porukkaa.

Temsu: Itse tulin tänne suoraan bileistä, joissa oli molempia.

Näin ulkopaikkakuntalaisena näen Jyväskylän skenen aika vireänä. Uusia bändejäkin tulee esille koko ajan, viimeksi fiilistelin Eilisen Oppeja.

Temsu: Kyllähän niitä puskee. Itse soitan TR:n lisäksi Hävityksessä ja sitten on ollut joitakin projekteja joissa olen satunnaisesti soitellut, puheasteella (Temsu luettelee seuraavaksi ainakin neljä eri projektia, toim. huom.) on useitakin vireillä. Niistä nyt ei voida juuri puhua tämän enempää, kun ei olla saatu vielä treenejäkään aikaiseksi.

Juska: Jos sä uskot tuon kaiken, niin Temsulla on se 20 eri bändiä.

Temsu: Puheita ja suunnitelmia nyt on aina kaikilla.

Onko ajankäytön kanssa tullut ongelmia?

Juska: Mä olen ollut viime vuoden lokakuusta asti sivarissa Tanssisali Lutakossa. Se paikka vaatii hyvin suurta omistautumista niiltä jotka siellä työskentelevät ja vapaita on joutunut repimään puolipakolla jotta on päässyt treeneihin ja keikoille. Onneksi se ei ole vaikuttanut liikaa.

Mikä on teidän suhteenne päihteisiin? Piripäät nyt vilahtelevat lyriikoissa, mutta ette te sXe-miehiäkään näytä olevan.

Temsu: Ei missään tapauksessa!

Juska: Pyrimme noudattamaan kultaista keskitietä. En mä jaksa lähteä moralisoimaan ihmisiä niiden omista valinnoista, mutta jotkut valinnat nyt ovat sellaisia että ne saavat mut arvostamaan joitakin ihmisiä enemmän kuin toisia. En mä fiilistele sitä, jos huumeet ovat koko elämäsi tai jos olet joka keskiviikko-lauantai -väli baarissa ja sun kaikki rahat menee päihteisiin. Se on vitun säälittävää.

Temsu: Joku tolkku pitää olla. Mulle on periaatteessa aivan sama mitä kukin ihminen vetää, kunhan homma pysyy hanskassa. Ettei siitä tulee haittaa itselle tai muille. Omat rajansa pitää tuntea.

Santeri: Eihän Piripää ole mikään moralistinen biisi, mutta siinä oli selkeä lähtökohta. Ketäpä nyt ei harmittaisi, kun joku aggressiivisesti käyttäytyvä jätkä tulee aukomaan päätään ja sen käytös jännittää kaikkia.

Ihminen ei voi elää vetämättä”…

Juska: Eihän maailma ole mustavalkoinen, että joko käytät vitusti aineita tai et käytä yhtään. Arvostan sitä, että ihmiset pitävät jonkun rodin elämässään eivätkä menisi siitä, mistä aita on matalin.

[youtube url=RSlsvMpINlI]

Suhde politiikkaan? Onko Total Recall millään tasolla poliittinen bändi?

Santeri: En voi sanoa itseäni ollenkaan poliittiseksi ihmiseksi.

Temsu: En tiedä juuri mitään politiikasta, joten ei minulla ole varaa ottaa kantaakaan siihen.

Juska: Kyllä TR varmaan tulee hyvin pitkälti käsittelemään vain niitä aiheita, jotka meitä itseämme vituttaa. Emme pyri mitenkään suuripiirteisesti puhumaan asioista, eli en minäkään näe TR:ää poliittisena bändinä.

Temsu: Turha siis odottaa mitään ”poltetaan eduskuntatalo”-tyylisiä kliseitä.

Juska: Varsinkin nuo meidän alkupään biisit ovat kaukana poliittisesta kamasta, ihan jo korrektiutensa puolesta.

Temsu: Natsipoika nyt vähän viittaa tähän meininkiin, mutta ei silläkään ole mitään tekemistä politiikan kanssa.

Juska: Mutta vaikka poliittisia ei ollakaan, niin kyllä meillä on mielipiteitä.

(Tässä vaiheessa kajareista alkaa pauhuta M.A. Numminen, toim. huom.) Mitä musiikkia te kuuntelette hardcoren ohella?

Santeri: Mä olen suunnaton Leonard Cohen -fani. Olen viimeisen parin vuoden aikana kuunnellut sitä todella paljon, ja kun sen löysin olin todella myyty. Nykyään kuuntelen todella vaihtelevasti. Toisinaan kuuntelen jonkin verran punkkia, mutta myös jazzia ja klassistakin.

Temsu: Itse taas olen kaikkiruokainen, eli kliseisesti ”kaikkea mikä kuulostaa hyvältä”, mutta rajansa kaikella. Voisin nostaa korkealle 70- ja 80-lukujen vaihteen new waven ja post punkin… perus-Joy Division, The Zounds, The Stranglers… Jossain määrin tulee kuunneltua myös elektronista musiikkia ja black metallia.

Juska: Mä taas olen edellisen talven aikana kuunnellut pelkkää Black Sabbathia.

Kuunteletteko te heviä?

Juska: Juuri ennen tänne tulemista kuuntelin Dion Holy Diveria!

Santeri: Deep Purplen Made in Japan on ollut mulla soitossa pienestä asti. Älyttömän kova liveäänite!

Juska: Kaikki treenisreissut menee AC/DC:tä kuunnellessa!

Temsu: Nyt kun hevistä puhutaan, niin Lordia ei voi jättää mainitsematta. Äsken erään ystäväni kanssa tuunasin yhden leivänpaahtimen liimaamalla siihen Lordin kuvia ja tekstipätkiä Lordi-kirjasta.

Juska: Tuo Lordi-juttu on meidän ja MVT:n läppä, joka juontaa meidän viime kesän tourilta.

Temsu: Tajusin, että se on alunperin lähtenyt 09-kesän Ruotsin reissulta. Huudeltiin Örebron keskustassa ihmisille ”Do you know Lordi? Eurovision 20mikävittulieneekäänenglanniksi”. Todella vanha läppä, mutta se ei ole vieläkään kulunut pois.

Juska: TR/Lordi-splitti on vaikea kuvitella, mutta Temsu/Hevisaurus-splitti on helppo kuvitella.

Mutta TR varmaan pysyttelee ihan hardcore-bändinä?

Temsu: Hardcore/jazz.

Santeri: Viime aikoina uudet biisit ovat saaneet uudenlaisia käänteitä. Pysytään tietyllä sektorilla ja vaikutteet pidetään havaittavissa, mutta tehdään biisejä eri tavoilla ja eri lähtökohdista. Ennen pyrittiin tekemään tietynmallista hardcorea, mutta nykyään mennään enemmän biisien ehdoilla.

Juska: Aikaisemmin meidän biisit ovat olleet aiheiltaankin ”meitä vituttaa” -osastoa ja paineiden purkua. Nyt kun ollaan tehty kaksi vuotta musaa mikä on mahdollisimman nopeaa ja vihaista, joten ihan automaattisesti haluaisimme kuulla siellä jotain muutakin. Olemme nyt ammentaneet enemmän muista vaikutteista mitä meillä on.

Temsu: Black Flagia lainaten, meille on tullut ”My War”-era.

Juska: Tehtiin vähän aikaa sitten biisi, joka on yhtä pitkä kuin meidän koko puoli MVT-splittiseiskalla.

Santeri: Vaihtelua on vielä tulossa, nykyään meillä on enemmän silmät auki -tyylistä suhtautumista musiikintekoon.

Temsu: Parhaat saadut kommentit mitä ollaan meidän uusista biiseistä demoversioiden ja livesoittojen perusteella saaneet, ovat ”Tämä kuulostaa erilaiselta, mutta silti TR:ltä.” -mallia.

Juska: Ne kuulostavat yhä vihaisilta. Viha on olennainen elementti meidän musassa.

Loppuun jokerikysymys: Kumpi on parempi karkkipäivä, perjantai vai lauantai?

Santeri: Mä syön joka päivä karkkia.

Temsu: Lauantai, koska eihän lauantaipussi olisi lauantaipussi ellei sitä syötäisi lauantaina.

Juska: Hypoteettisesti ajateltuna se on perjantai, koska silloin ihmiset yleensä pääsevät töistä viikonloppuvapaille. Silloin saa avata vyön, laittaa käden housuihin ja ottaa rennosti.

Mutta voiko perjantaina syödä lauantaipussia?

Santeri: Voi!

Temsu: Voi voi!

Juska: Mä olen enemmänkin noita Hyvää makumaasta-miehiä…

Santeri: Pitäisi ostaa joskus lauantaipussi, koska sehän on ihan loistava pussi!

Temsu: Aiheesta hieman poiketen, niin voihan Immortalin Call of the Wintermooniakin kuunnella kesällä!

Total Recall
Total Recall

Se oli siinä. Haastattelu on tosiaan tehty elokuussa 2011 ja julkaistukin Ajatuksen Valo-zinen ensimmäisessä (nyt jo loppuunmyydyssä, tässäpä syy haastattelun uudelleenjulkaisulle) numerossa huhtikuussa 2012, joten haastattelu on tietenkin päässyt osittain vanhentumaan, vaikka paskanjauhanta ei periaatteessa menetä tehoaan täysin ikinä. Haastattelun loppuun on kuitenkin kyselty tuoreempiakin kuulumisia.

Moi! Mitä nyt kuuluu? Mitä Total Recallille on tapahtunut elokuun 2011 jälkeen?

Juska: Ton elokuun jälkeen käytiin tekemässä pieni Suomirundi Uprightin kanssa, saatiin tuo 10-tuumainen pihalle ja sen myötä ollaan soitettu jonkun verran keikkoja. Kesällä päästiin ensimmäistä kertaa kiertämään ulkomaille Antiklimaxin matkassa ja elokuussa 2012 lämpättiin the Adolescentsia. Huikea vuosi takana, nyt kun jälkeenpäin ajattelee! Päätetään tämä vuosi siihen, että parin viikon päästä soitetaan Lutakossa Black Flag -coverkeikka. Oon siitä aika innoissani.

Oletteko mielestänne päässeet niihin tavoitteisiin, joita tässä haastattelussa itsellenne asetitte?

Juska: Ennemmin sanoisin, että vastaan tuli ihan toisenlainen vuosi, kun osattiin odottaa. Kuten tuosta haastattelustakin voi huomata, oltiin valmistautumassa siihen, että tämä vuosi oltaisiin hiottu uutta materiaalia kokopitkään levyyn asti, mutta sitten meille tulikin vastaan noita keikkoja sen verran, että päätettiin julkaista siihenastiset julkaisemattomat biisit 10-tuumaisena EP:nä, koska nuo MVT-splittiseiskan biisit alkoivat oikeasti tuntua jo aika vanhoilta.

Mitä suunnittelette tehtäväksi seuraavaksi?

Juska: Joulun jälkeen tahtoisin alkaa keskittymään uusien biisien tekoon. Tuo Black Flag -keikka tuli tuohon antamaan vähän miettimistaukoa sen suhteen, millaista musiikkia haluttaisiin seuraavan levyn olevan. Se kyllä kannatti, sillä oltiin suoraan sanottuna aika solmussa tuon 10-tuumaisen jälkeen, että mihin suuntaan siitä lähdettäisiin. Tässä kun on nyt vielä sellainenkin juttu tuloillaan, että meidän rumpali Aki lähtee heinäkuussa armeijaan, niin polte uuden matskun tekemiseen ennen sitä on jokaisella jäsenellä melko kova. Keikkojen suhteen pääpaino on keväällä tehtävässä isommassa kiertueessa Lighthouse Projectin kanssa ja jos kesälle saisi keikan, tai pari, olisin oikein onnellinen.

Hävettääkö lukea tätä haastattelua nyt, kun sen tekemisestä on jo melko pitkä aika?

Juska: Ei oikeastaan, ollaan osattu antaa yllättävän asiallisia vastauksia tuo aika ja paikka huomioon ottaen! Hyvä mieli tämän lukemisesta tuli. Muistan, että soitettiin tuota seuraavana päivänä Liekeissä What I’ve Seen ensimmäistä kertaa, sekä Jimi Hendrix -coveri (Fire, toim. huom.)  ja osa yleisöstä oli ihan äimänä, että mitä helvettiä tälle bändille on oikein tapahtunut! Päällimmäisenä pisti huvittamaan tuo läpänheitto Jyväskylän väkivaltaisuudesta. Muistan, että haastattelutilanteessa noi Santerin läpät pesäpallomailoista ja mac-teneistä kerkes aika megalomaanisiin sfääreihin… Mutta oli siinä vitsailussa jonkun verran perääkin. Jyväskylässä tapahtui tuona vuonna huomattava määrä väkivaltarikoksia, pääasiassa puukotuksia. Niin ja joo, olin jo kerennyt unohtaa ton uskomattoman pitkälle menneen Lordi-läpän. Toivon, että tämä uudelleenjulkaisu ei anna Temsulle ja kumppaneille aihetta aloittaa sen viljelemistä uudelleen. En tiedä, kestäiskö mun huumorintaju sitä enää.

Terveiset! Saa lähettää!

Juska: Terveiset närkästyneelle äidille siitä, että poika on kiroillut vastatessaan haastattelun kysymyksiin.

Lue: totalrecallhc.blogspot.fi
Kuuntele: totalrecallhc.bandcamp.com

Total Recall – What I’ve Seen

Viime kesänä allekirjoittanut piti pienen rupattelutuokion jyväskyläläisen Total Recallin kanssa. Tuolloin ukkelit meinasivat, että uudet biisit toisivat dramaattisia muutoksia Total Recallin soundiin, ja kyllähän ”What I’ve Seen” -kymppituumainen näyttää että kasetin ja Molemminpuoleinen Varma Tuho -splitin ajoista on menty aika paljon eteenpäin. Varsinkin jälkimmäinen vielä antoi kasettiakin kiivaamman myllytyksensä perusteella olettaa, että sama meno jatkuisi.

Tuntuu hassulta ajatella, että tässä tosiaan soittaa se sama bändi joka teki biisit Pullosta päähän ja Let’s Skate, saati sen MVT-splitin. Yhtyeen puheet Total Recallin omasta ”My War -erasta” eivät olleet pelkkää sanahelinää, vaan ”What I’ve Seenillä” on siirrytty sanoista tekoihin. Black Flag on kuuluvasti Total Recallin suurin innoittaja, mutta mustista bändeistä myös se Sabbath-päätteinen on tuntunut myös kolisseen suuresti. Jyväskyläläiset ovat keventäneet kaasujalkaansa ja vetävät moninverroin synkempää matskua. Soittajinahan jannut ovat kehittyneet kukin sen verta huikeasti, että tämä Total Recallin muutos on tullut luonnostaan. Tosin tokihan Total Recall on yhä bändi, joka soittaa hardcore punkkia. Alan keskeisimmät tunnusmerkit ovat läsnä, mutta lopputulos on keskivertoa mielenkiintoisempi.

Total Recall oli jo edellisillä levytyksillään oman alansa lupaavimpia bändejä. Sellaisena se myös pysyy, vaikka eväät musiikin tekemiseen ovatkin hieman muuttuneet. Nyt ”What I’ve Seen” on pyörinyt levylautasellani jotakuinkin kerran päivässä – vähintään, ja tulee todennäköisesti kieppumaan siellä vielä tovin. Mahtava levy.

Punk-mayhemia Jyväskylässä – Lutakko Liekeissä

Pari kertaa taisin jo mouhottaa festarikesän päätöksestä. Se oli kaikki valhetta, sillä tie vei Jyväskylään vielä elokuun viimeisenä viikonloppuna. Esiintyjälistassa oli useampikin sellainen nimi, joten ei vaan voinut ohittaa Lutakkoa liekeissä. Sitä paitsi festarin tulevaisuus (ainakin tässä mittakaavassa) on hieman vaakalaudalla, joten nämä festit piti tarkastaa ensimmäistä kertaa kun se nyt oli mahdollista.

Olin ollut Jyväskylässä jo pari päivää, joten pystyin saapumaan paikalle mihin aikaan vaan katsoin tarpeelliseksi. Muuten olisin voinut tulla paikalle hieman myöhemminkin, mutta Total Recall oli nähtävä. Kyllähän se täysin odotuksia vastasi, ellei jopa ladannut ne ylittäneenkin setin. Yhtye on kehittynyt sitten aiempien nauhoitustensa ja uusi materiaalin kuulosti jännältä. Plussaa vielä odottamattomasta cover-valinnasta. Haistelijat oli seuraava ns. pakollinen bändi, mutta Haistelijat hoitivat ”ihan ok” -tasoisen settinsä alta pois sen verta nopeaan, että ehdin näkemään vielä Lighthouse Projectin keikan loppupuoliskon, johon kuului tulenpuhalteluakin. Uudella kitaristilla näkyy olevan lavamaneerit hallussa.

Tumppi Varonen & Problems? sekä Kakka-Hätä 77 eivät sen kummemmin jaksaneet innostaa. Ovathan molemmat asiansa osaavia bändejä ja varsinkin Problems? on tätä nykyä tikissä, mutta omalla kohdallani voisi puhua kyllästymisestä. Molemmat on nähty suhteellisen lyhyen ajan aikana useammankin kerran, joten nyt ei enää yksinkertaisesti jaksanut. Saksalainen Digger Barnes tuli sen sijaan katsottua, vaikka miehen olemuksesta ja äänestä ukkoa ei heti germaaniksi arvaisi. Kiistatta yksi Lutakon kovimmista vedoista tällä erää. Rehellistä, teeskentelemätöntä, aseista riisuvaa ja riisuttua. Digger tarjosi mainion välipalan noin muuten rytkeiseen iltapäivään, enkä olisi pistänyt pahakseni jos Jelmu olisi ottanut enemmänkin riskejä ja buukannut joitakin vastaavia esiintyjiä vielä ohjelmistoa täydentämään, mutta näillä mentiin. Ikkunasta tuli vilkaistua ulkona soittanutta One Morning Leftiä, eikä sitä sen enempää tarvinnut katsoakaan. Tosin bändin paitadesigni vetoaa synkkään mieleeni. Mistäköhän johtuu?

En tiedä, onko Fucked Up ihan sellaista mätkettä mitä jaksaisin kuunnella päivät pääksytysten, mutta verraton livebändi se tuntuu olevan. Damian on karismaattinen esiintyjä, joka ei lavalla viihtynyt kuin pienen hetken vain. Mellakka-aitakin taisi olla vain hidaste, kun ukko jorasi keskellä haltioitunutta yleisöä. Harvemmin näkee ihan vastaavaa, kun reilusti elopainoa kartuttanut korsto vyöryy yleisönsä niskaan ja saa vielä kaikki hyvälle tuulelle. Paitsi ehkä ne kaksi esiteiniä, jotka taisivat pelästyä halaamaan tulevaa Damienia mutta jotka sentään uskalsivat tehdä high fivet tuon suomihardcore-mouhottajan kanssa.

Olen koettanut nähdä Unkindin useammankin kerran ja joka kerta se on päätynyt jonkinlaiseen katastrofiin. Nyt ainoa rutisemisen aihe ei liity itse esitykseen. Ainoastaan liiallinen päivänvalo vei yhtyeen esityksestä terää ja sounditkin olivat hieman ohuet. Eivät potkineet kunnolla. The Menzingersin keikka rajoittui vilkaisuun, mutta Meanwhilen keikka tuli katsottua alusta loppuun. En ole muistaakseni kuullut yhtäkään Meanwhilen biisiä aiemmin, mutta kovin tutulta kuulosti. No, Dischargen hengessä vedettyä d-beatiahan se oli, jopa siinä määrin että jokainen riffi ja biisi oli Dischargen jo aiemmin tekemä. Eipä tämän tyylin bändejä voida kovin usein omaperäisyydestä syytellä, mutta joitakin kysymyksiä yhtyeen piinkova esitys jätti. Osasiko Meanwhile d-beatin perusoppimäärän parempi kuin opettajansa? Jäisikö Discharge auttamatta kakkoseksi?

Discharge olikin heti Meanwhilen jälkeen, ja sitä keikkaa olen hetken aikaa odottanut kun edellinenkin keikka Tampereella oli jäänyt välistä. En odottanut paljoa, ihan vaan siksi etten pettyisi pahasti. Dischargen uudessakin tuotannossa on They Lie You Dien ja Corpse of Decadencen kaltaisia helmiä, mutta toisaalta itse olisin toivonut enemmän ”Why?”:n biisejä mukaan. No, Dischargella noita kovisbiisejä riittää ja joku varmasti haluaisi kuulla ”Grave New Worldinkin” biiseillä ladatun keikan. Ei siitä samanlaista orgasmia tullut kuin ”Hear Nothing, See Nothing, Say Nothing” -levyn ensimmäisten kymmenen sekunnin kuuntelemisesta. Toki tuokin biisi kuului settilistaan, mutta ei sitä levyä tehnyt sama bändi kuin mikä veti nyt Lutakon pihalla. Ei huono keikka, vaikka Meanwhile osasikin d-beatin paremmin. Elämäni ei muuttunut ratkaisevasti tämän keikan näkemisestä, toisin kuin sinä hetkenä jolloin ensimmäisen kerran kuulin Dischargea.

Rytmihäiriön – jonka olen tosiaan ehtinyt nähdä sen saatanan monta kertaa jo aiemmin – ja Uprightin väliltä valitseminen ei tuottanut vaikeuksia. Päätin marssia Lutakon portaat vielä ylös ja vilkaista, millainen ilmestys tämä paikallinen Upright sitten on. Tiukka veto, joka loppui kuitenkin hyvin nopeasti. Mutta vaikka setin pituudessa hävittiin, ei itse esiintymisestä intensiteettiä puuttunut. Disco Ensemblen katselu ei sen sijaan juuri houkuttanut, mutta katsoinpa sitäkin sitten hetken aikaa paremman tekemisen puutteessa, mutta suurimman osan keikasta vietin kyllä jossain ihan muualla. Sitä paitsi päälavan valomyrsky oli herkille silmilleni jo liikaa, kun sitä oli pitänyt kestää jo Dischargen ajan.

Syyt mestoille jäämiseen olivat sitten hieman mysteeriset, kun Disco Ensemblen jälkeen jäi soittamaan vain Misfits-coverbändi Braineaters. Porisperessäkin jätin coverbändit katsomatta (paitsi sitä Kiss-bändiä pälyilin hetken aikaa), mutta jostain syystä jäin kuitenkin mestoille, vaikka olisin voinut lähteä jo heti Uprightin jälkeen. Eihän Misfits nyt varsinaisesti ole itselleni edes kovin merkityksellinen bändi ollut, mitä nyt teininä tuli vähän kuunneltua, ja kuinka ollakaan, huomasin olevani fiilistelemässä niitä samoja biisejä nyt Lutakossa. Braineaters ei ollut mitään sellaista menoa, että vedetään väsynyttä settiä kaljapalkalla kaljaa juovien festivaalivieraiden taustamölyksi. Ja kyllä sen menon oli vähintään kohtuullisen huimaa oltava, kun kerta lavan edustalla partioinut järkkärikin unohti hetkeksi velvollisuutensa ja ryntäsi laulamaan. Orastavan flunssan takia itseäni ei laulattanut, joten keikan aikana piti häipyä paikalta ja julistaa omalta osalta Lutakko Liekeissä sammuneeksi. Samaten se oma festarikesäkin.

[flickrfeed photoset=72157627506237987
]