Avainsana-arkisto: thrash

Forced Kill

Jos pitää mainita yksi viime vuoden kovimmista bändeistä ja julkaisuista, niin sanoisin yhtyeen nimeltä Forced Kill ja heidän ensidemonsa ”Speeding Death Velocity”. Jyväskylästä ponnistava thrash/speed metal -yhtye Forced Kill on saanut jo todella paljon ylistävää huomiota osakseen, niin erinäisissä metallimedioissa, kuten metalliaiheisilla keskustelupalstoilla. Sain osan yhtyeen jäsenistä vastailemaan pienimuotoiseen haastetteluun ja tässä se seisoo.

Jäsenet Forced Killin takana ja kuinka yhtye sai alkunsa?

Loco: Yhtyeen kokoonpano haastatteluhetkellä: Esa – vokaalit, Markus – rummut, Jari – bassokitara, Kode – kitara ja Loco – kitara. Tosiaan, parisen vuotta sitten alkoi thrash-bändin perustaminen kutkuttaa yhä enemmän ja Armageddal Agesta tutun Koden kanssa päätettiin laittaa pumppu pyörimään, tarkoituksena soittaa vanhanmallista perseelle potkivaa kovatempoista rytkettä. Puolisen vuotta vierähti rumpalia etsiessä ja epätoivon iskiessä lopulta tultiin siihen tulokseen, että käytetään sessiomiehiä demon äänityksiä varten. Aktiivisena bändi- ja keikkamiehenä Jyväskylän metalliporukoista tunnettu Esa napattiin vokaaleihin. Homma toimi sen verran mallikkaasti ja tehokkaasti, että päätettiin kosiskella ukkoja jäämään bändiin päätoimisiksi jäseniksi. Syksyllä 2009 saatiin vielä ryyppyporukoista tuttu Jari bassonvarteen, ja Forced Killin eka varsinainen kokoonpano oli vihdoin kasassa.

Kode: ”Päätettiin” todellakin, enemmän tai vähemmän. Bändi eli ideatasolla melko kauan ennen kuin mitään rupesi oikeasti tapahtumaan. Nimikin tuli mukaan vasta varsin myöhäisessä vaiheessa. Meinasi jopa omalla kohdalla kiinnostus raskaamman musiikin soitteluun vähän lopahtaa tuossa välissä. Onneksi kuitenkin loppujen lopuksi oikeat miehet löytyivät hommaan eikä tarvinnut wimpata, heh heh!

Forced Kill on saanut muutamilla metallimusiikkiin keskittyneillä keskustelupalstoilla hyvää huomiota. Onko positiivinen palaute tullut täytenä yllätyksenä, vai oliko se odotettavissa?

Esa: Rehellisesti sanottuna yllätti täysin. Mulla on ollu kyllä ennestään haisu siitä, että FK:n kaltaiselle konseptille löytyy tietyissä piireissä aina kysyntää, mutta en olisi kyllä uskonut suosiota tässä mittakaavassa. En väheksy biisejä, mutta pakko se on vaan todeta, että se mitä thrash parhaimmillaan edustaa meikälle on ehkä hieman marginaalikamaa.

Loco: Puskista tuli kyllä Esaa kompaten. Toki demon valmistuttua tuli pidettyä sitä varsin jäpäkkänä tekeleenä kaikkine aloittelevan bändin heikkouksineen ja kämmeineen, mutta tosiaan tuon mittaluokan suoranaista hehkuttelua ei todellakaan olis osannut edes toivoa.

Kode: Eipä tainnut mitään odotuksia olla vastaanoton suhteen. Enemmänkin varmaan olimme semmoisella ”katsotaan nyt” – mielialalla. Eikä sitä kerinnyt paljoa omalla kohdalla miettimäänkään, kun oli liian kiire sykähdellä Kainuun kivisissä metsissä telamiina kainalossa. Hauskahan se oli sitten kuulla, että vastaanotto on ollut hyvä.

”Speeding Death Velocity” -demo on saanut myös paljon hehkutusta osakseen. Mitä mieltä itse olette demosta? Onko kappaleiden sävellys ollut helppoa, ja onko kappaleiden kirjoittamisen takana yksi vai useampi jäsen? Miten Forced Killin kappaleet pääasiassa syntyvät? Kuinka paljon teillä on uutta materiaalia valmiina? Mitä pidätte Forced Killin vahvimpina osa-alueina?

Esa: Mielestäni Speeding Death Velocity on kyllä helkkarin hyvä demo. Kehtaa kuunnella itekki. Saa veren kiertämään ja pitää lääkärin loitolla. Sävellyksestä turha puhua mitään kun en siihen osallistu. Locon holvista saattaa pari biisiä jo löytyä.

Loco: Kappaleiden teosta ollaan tosiaan Koden kanssa oltu päävastuussa tähän asti. Itse säveltäminen itelle saattaa toisinaan olla todella hidasta ja tuskallista, ja valmiin kappaleen saaminen tiskiin ei kyllä tuosta vaan synny. Renegadestakin taisi olla liki kymmenkunta eri versiota ennen kuin kelpuutin lopputuloksen (josta voi toki olla montaa mieltä…). Eniten päänvaivaa kyllä tuottaa juuri riffien niputtaminen toimivaksi yksiköksi ja tietyn palapelimäisyyden välttäminen, joka sinänsä on jo lievä paradoksi tän tyyppisessä riff-o-rama -kamassa. Lopputulokseen olen kyllä ollut melko tyytyväinen. Uusia biisejä ja ideoita alkaa olla kyllä onneksi vihdoin aika mukavasti kasassa seuraavaa hyökkäystä varten.

Kode: Nyt tietysti demoa reilusti kuulleena voisi sitä vähän viilailla sieltä sun täältä, mutta aika pienistä jutuista on kyse. Itse materiaaliin olen kyllä ihan tyytyväinen. Reenejä ei ollut ennen nauhoituksia! Siitä huolimatta lopputulosta ei ole tarvinnut pahemmin häpeillä. Mainittakoon, että Esa käveli aikalailla suoraan nauhoituksiin, lyötiin vaan sanat eteen ja ei muuta kuin rec päälle! Tämä valitettava kiirehtiminen johtui lähinnä siitä, että nauhoituksia piti hieman aikaistaa, kun meikäläisen täytyikin lähteä heinäkuussa inttiin tammikuun sijasta eikä sen takia huvittanut lykätä hommia entisestään. Onneksi pääsin sieltä sitten melkein yhtä nopeasti pois kuin olin mennytkin. Aivan kuten Locollakin niin sävellystyö on täälläkin päässä melkoisen raastavaa ja hidasta hommaa. Armoton itsekritiikki ja jatkuvasti kummitteleva perfektionismin poikanen eivät oikein natsaa. Mutta joo. FK:n vahvin osa-alue? Helvetin komea vokalisti!

Mitä mieltä olette nykypäivän muista thrash metal bändeistä? Löytyykö seasta helmiä vai luotatteko täysin vanhoihin legendoihin? Otatteko mitään vaikutteita uusilta bändeiltä? Mitkä ovat suurimmat vaikuttajat Forced Killin musiikkiin? Mitä yhtyeen jäsenten levysoittimissa pyörii tällä hetkellä?

Loco: Jenkeissä tuo uuden aallon thrash alkaa jo hieman räjähtämään käsiin, ei oikein jaksa juurikaan kiinnostaa. Sacrificen uusin oli paha pettymys, odotin paljon enemmän. Toki silloin tällöin putkahtaa esiin toimivia 00-bändejä kuten vaikkapa Funerot ja Evil Army, kannattaapa tsekkailla. Täytyy nostaa hattua Koden valveutuneelle silmälle ja hyvälle vainulle metallibändien suhteen. Vaikutteita otetaan vähän sieltä täältä, enimmäkseen kyllä 80-luvun speed, thrash ja death/thrash vaikuttaa omiin juttuihin. Viime aikoina oman levylautasen on varannut (kappas kappas) klassikko-osasto: Slaughter – Strappado, Deicide – S/t, Dark Angel – Leave Scars, Pentagram (kolme ekaa täyspitkää) jne. Wigwamin Nuclear Nightclub hyvänä vastapainona tykityslevyille.

Esa: Kai sieltä ihan hyviä orkestereita löytyisi jos vaan kerkeisi tarkistelemaan, ehkä enimmäkseen tulee vanhoja kuunneltua. Kestosuosikit: Wishbone Ash – Argus, Suicidal Tendencies – The Art of Rebellion, Muse – The Resistance, Sólstafir – Köld

Kode: Itse olen kauhea natsi uusien (ja oikeastaan vanhojenkin) bändien suhteen siinä missä Antti taas on huomattavasti suopeampi. Uusista bändeistä ehdottomasti mainitsemisen arvoisia ovat Chörnyj Woron (taisivat tosin jäädä tauolle/lopettaa?) Saksasta sekä Antichrist Ruotsista. Sitten hetken pidempään porskuttaneet, jo mainitut Funerot ja Evil Army sekä Fastkill ja Terror Squad toimivat täällä päässä ihan täysillä. Näistä etenkin Funerot ja Terror Squad vetävät niin raikkaalla otteella silti kuulostamatta mitenkään turhan ”modernilta”, että ei voi kuin ihailla. Paskaksi vaan kaikki raja-aidat! Vaikuttavat kyllä omaan tulkintaan ihan siinä missä vanhatkin bändit. Meidän suurimmat vaikutteet kuuluvat varmasti musiikissa sen verran hyvin, että mitään listaa ei nyt tarvitse kirjoittaa. Viime aikoina omassa soittimessa on soinut jotain aivan muuta kuin kovaa heviä Vomitorin ja Garden Of Wormin uutukaisia lukuun ottamatta.

Oletteko saaneet levylafkoilta yhteydenottoja, tai oletteko itse yrittäneet lähestyä levy-yhtiötä? Olisitteko valmiita tekemään täyspitkän?

Esa: Tietääkseni ei oo kuulunu eikä oo ittekkää vaivaannuttu lähestymään. Voishan ton riipasta.

Loco: Itseasiassa jotain pientä säätöä on jo mielessä tulevien settien varalta, vaan eipä viitsi huudella vielä kun ei ole täysin ajankohtaista. Täyspitkän teko kyllä ei oo ihan tän päivän juttu, todennäköisesti jotain minijulkaisua pistetään pihalle ennen sitä. Paljon on kuitenki vielä varaa tiivistää ja tiukentaa sekä soittoa että biisimateriaalia ennen kuin lähdetään LP:llistä hutkimaan…

Kode: Sanan ”minijulkaisu” muuttaisin kyllä monikkoon, muuten ei lisättävää.

Mitä Forced Killin keikkarintamalla tapahtuu? Millaiseksi liveyhtyeeksi kuvailisitte itseänne?

Esa: Just soitettiin Lutakossa ja vastaanotto yllätti kyllä todella positiivisesti. Vähän on hiljaista, aihetta ihmettelyyn mielestäni. Venomin Cronosta lainatakseni ”I would love to be in the crowd!”

Loco: Keikkaa pitäs saada enempi kyllä heitettyä että sais hapuilua minimoitua. Kesälle onkin jotain pientä jo luvassa. Lutakossa oli kyllä todella hyvä vastaanotto, oli helvetin siistiä soittaa.

Kode: Lutakon visiitti oli kyllä totaalinen unelmien täyttymys, eikä paljoa parempaa keikkapaikkaa olisi osannut toivoa ensiesiintymiselle. Kokemusta olisi kova hinku päästä kartuttamaan niin pian kuin suinkin.

Jos Forced Kill olisi alkoholijuoma, niin mikä se olisi ja miksi?

Esa: Long Island Ice Tea. Hyvin maukas ja kesäinen, mutta silti petollinen.

Loco: Perusaineksista loihdittu kilju. Kiristää naaman ja kirkastaa mielen.

Kode: En oo juonut tarpeeksi kauaa enkä tarpeeksi paljoa että osaisin letkauttaa tähän jotain nerokasta.

Tässä kohtaa haluan kiittää Forced Killin jäseniä tästä vaatimattomasta haastattelusta ja toivottaa bändille menestystä. Thrash till the death!

Forced Kill – Speeding Death Velocity

Jyväskyläläinen Forced Kill tulee ja tappaa. Yhtye tarjoilee ensimmäisellä demollaan vahvasti 80-luvun hengessä vedettyä thrash metallia.

”Speeding Death Velocity” on heittämällä 2000-luvun parhaimmistoa omassa genressään. Onkin vaikea kuvitella, että kyseinen demo on näinkin tuore. Vaikutteita kuulee Dark Angelista, vanhemman Sepulturan kautta Sacrificeen. Yhtyeen jäsenet ovat myös tuttuja Pyrotoxic ja Speedtrap bändeistä.

Kappaleet tahkotaan läpi melkoisella vauhdilla, kunnon moshpartteja unohtamatta. Riffit näyttelevät ehdottomasti suurinta osaa yhtyeen ulosannissa. Riffiä tulee riffin perään, ettei naapurin mummolla ole toivoakaan pysyä vauhdissa mukana. Laulaja Esan vauhdikas keuhkoaminen on myös huippuluokkaa. Hätäisen kuuloinen vaahtoaminen sopii Forced Killin esittämään thrash metalliin kuin nyrkki perseeseen. Neljän kappaleen demolta ei siis vauhtia ja meininkiä puutu yhtään.

Nostankin Forced Killin ylivoimaisesti kovimmaksi kotimaiseksi demobändiksi ja Speeding Death Velocityn sen myötä kovimmaksi kotimaiseksi demoksi, mitä eteen on koskaan tullut. En usko, että menee kovinkaan kauan, kun joku alan levy-yhtiö kiinnittää bändin riveihinsä. Keikkoja odotellessa. Thrash till death!

Toxic Holocaust Nosturissa

Mikäli torstaina Nosturiin saapuneista kourallisesta faneja voi jotain päätellä, ei portlandilainen, Joel Grindiin henkilöityvä Toxic Holocaust ole ainakaan Suomessa pystynyt hyödyntämään uusthrash-buumia Municipal Wasten tavoin, vaikka sitä jo vuodesta 1999 toimineena voidaan pitää jonkinlaisena alan pioneeria. Mutta niinhän se menee, suunnannäyttäjät jäävät usein vaille suurempaa sukseeta raivatessaan tietä perässähiihtäjille.

Eipä sillä, vähälukuinen yleisö oli sitäkin innokkaampi, minkä sai jo jälkimmäisenä lämppärinä (ensimmäisen suomalais-ruotsalaisen Tinnerin missasin silkaa laiskuuttani) toiminut Axegressor huomata. Biiseistä ei kyllä ollut mitään hajua, mutta bändiin saatiin ihan kohtalainen ensikosketus.

Livenä triona operoiva Toxic Holocaust aloitti settinsä ilman sen kummempia krumeluureja, ei muuta kuin rässiä pöytään. Niiden ilmeisimpien Bay Area -vaikutteiden lisäksi yhtyee musiikissa on kuultavissa paljon myös vanhaa Sepulturaa ja punkimpaa crossover-thrashia tyyliin Discharge, ikävä kyllä laiskahko esiintyminen ei tehnyt oikeutta tälle mielenkiintoiselle yhdistelmälle. Siinä mielessä noin puoleen tuntiin jäänyt show oli sopivan mittainen. Tiedä sitten onko yhtyeellä yleensä tapana vetää keikat pikavauhtia pakettiin, vai sekoittiko bändin pasmat lavan vallannut nuoriso, uskoisin kuitenkin, että bändin faneille rutiinomainen esitys oli pienoinen pettymys.

Voetsek – Infernal Command

Mitä trässimpi sitä ässimpi. Näin voisi kuvata kalifornialaista grindithrash-yhtyettä nimeltään Voetsek.

Jenkkiretkue on saanut aikaiseksi menevän levyllisen ankaraa turpaanvetoa, jonka crustsävytteet tuovat ajoittain mieleen kotimaan sankariyhtye Impaled Nazarenen alkuajat (älä lue: ne hyvät ajat). Voetsek toteaa MySpace-sivustollaan räjäyttävänsä kuuntelijat pallit ja tissit irti. Tarvitseeko tästä muuta enää sanoakaan? Pistä tämä levy soimaan ja hoida vitutuksesi sellaisilla ralleilla kuten Skrewdriver Smile ja Terror On The Dance Floor.

Levy on taattua thrashpunkgrind-tykitystä alusta loppuun. Soitto ei ole hapuilevaa eikä tämä levy ala puuduttamaan korvia toisin kuin useat saman alan tekeleet. Lisäksi naislaulajan vokaalit tuovat meriä halkovan mausteen tälle taideteokselle. Tässä yhteydessä voisikin esittää toiveen: – Naisia saisi olla vähän enemmän!