Avainsana-arkisto: This Is a Standoff

Kanadalainen pattitilanne

Kanadalainen melo/skeittipunk bändi This Is A Standoff palaa vajaa vuoden jälkeen Suomeen, ja kiertää täkäläisiä klubeja neljän keikan verran. Käykäämme yhdessä laulaja/kitaristi Steven kanssa pikaisesti läpi, mistä bändissä oikein on kyse.

Lyhyt historiikki, koska ja miksi bändi perustettiin, ja ketä siinä soittaa? Mitä julkaisuja on tullut tähän asti?

Bändi perustettiin vuonna 2006 vastakkaisilla puolilla maata. John ja minä perustettiin bändi, ja Graham ja Corey liittyivät myöhemmin, sittemmin Nick on korvannut Coreyn. Olemme julkaisseet kaksi kokopitkää albumia.

Voisitko kuvailla musiikkianne parilla sanalla, mitkä ovat suurimmat vaikutteenne?

Olemme nopea ja tekninen punkrock-bändi. Olemme saaneet vaikutteita useasta eri musiikkigenrestä.

Mistä sanoituksenne kertoo, onko niiden takana jotain sanomaa? Mikä tarina bändin nimen takana on?

Olen yrittänyt pitää sanoituksellisen sisällön yhteiskuntatietoisena, muttei liian saarnaavana. Bändin nimi ei tarkoita mitään.

Olette kotoisin Kanadasta, mutta soititte ensimmäisen keikkanne Euroopassa, julkaistuanne vain pari biisiä MySpacessa. Miten ja miksi näin?

Aloitimme tämän bändin pitääksemme hauskaa ja matkustaaksemme niin paljon kuin mahdollista. Edellisen bändini Belvederen kontaktien ansiosta näytti siltä, että he haluaisivat antaa meille mahdollisuuden, joten niinpä teimme täyden Euroopankiertueen noiden kahden biisin voimin.

Perustamisenne jälkeen muutama vuosi sitten, olette julkaisseet jo pari täyspitkää intensiivisestä kiertämisestä puhumattakaan. Tehtyänne muutamassa vuodessa mitä useat bändit eivät edes koko olemassaolonsa aikana saa aikaiseksi, mitä näette tulevaisuuden pitävän sisällään bändillenne?

Luulen että jatkamme kiertämist samaan malliin yrittäen tavoittaa niin paljon eri paikkoja kuin mahdollista. Se on huippua.

Olette tien päällä kaksi kuukautta putkeen, mitä asiaa kaipaatte eniten kotoanne ollessanne tien päällä?

Itse asiassa kiertue on melkein 3 kuukautta. Juuri nyt ikävöin pääseväni omaan sänkyyn, mutta se on pikku juttu.

Tiivistä bändinne yhteen lauseeseen!

Halukas juomaan kaljanne ja syömään shwarmanne.

Viimeisiä sanoja.

Kiitos mielenkiinnosta. Tsekka biisimme www.myspace.com/thisisastandoff, ja yrittäkää tulla jollekin Suomen keikoistamme.

This Is A Standoff (can), Part Time Killer ja One Hidden Frame esiintyvät seuraavilla paikkakunnilla.

25.03.2010 LAHTI, Torvi
26.03.2010 LAPPEENRANTA, Lucky Monkeys
27.03.2010 HELSINKI, Semifinal
28.03.2010 TURKU, Klubi

Out of Skool Fest

Sanovat, että hämäläiset ovat hitaita, mutta kyseinen väite todistettiin täysin vääräksi viime perjantaina, kun Lahdessa juhlittiin koulun lopettajaisia vaatimattomat kolme viikkoa etuajassa. Unity Bookingsin masinoimilla Out of Skool Festeillä rokattiin kahdessa kerroksessa seitsemän bändin voimin, joten hidastelua ei myöskään kuultu – eikä nähty – artistirintamalla. Lahtelaisyleisö kävi kuitenkin ehkä hieman hitaalla, sillä Tirraan ja Torveen vaivautui ainoastaan vajaat parisataa henkeä.

Aikataulut pitivät kerrankin paikkansa, joten allekirjoittaneen jokseenkin myöhäinen saapumisajankohta kostautui sillä, että Life Giving Waters (esiintyminen jäi yhtyeen viimeiseksi, joten kevyet mullat vaan) ja One Hidden Frame olivat ennättäneet räimiä jo settinsä läpi. Harmin paikka, mutta minkäs teet. Itse aloitin perjantai-iltani Torven puolelta, jossa Hasta La Vista Social Club oli juuri polkaissut settinsä käyntiin. Kiuruveteläiset rokkasivat kyllä suoraan sydämeeni, sillä sen verta vastustamattomasti yhtye soittimiaan runteli, ja nelikon perusjamppa-look yhdistettynä räkäiseen punk-a-billyyn oli juuri sitä, mitä nousuhumalainen yleisö kaipasi. Ei leipää ja sirkushuveja, vaan kaljaa ja rehellistä punkin räimettä.

Hastalavistojen jälkeen suuntasin askeleeni kohti yläkertaa, mutta jouduin jo hetken päästä palaamaan samoja askelia pitkin takaisin, sillä Jaakko & Jayn folkkipunkki ei jaksanut kiinnostaa muutamaa kappaletta kauempaa. Harvoinhan sitä rokkia tietysti Tirran puolella kuulee, mutta päätin palata asiaan New Deadlinen kohdalla uudestaan.

Seuraavana vuorossa oli One Hidden Framen kanssa vast’sillään Keski-Eurooppaa kiertänyt, järjestävän tahon Part Time Killer, jonka olin onnistunut missaamaan useampaan otteeseen. Olen toki nelikon keikkasetin kuullut useammin kuin kerran, kun bändi treenasi samalla kämpällä, mutta virallisesti olin yhä PTK-neitsyt (masturbaatio ja penetraatio ovat eri asia).

Siinä missä yhtyeen esiaste (Flippin’ Beans – jos joku ei tiennyt) oli paikoin vähän liiankin iloluontoista hilipatihippaapunkkia, niin nyt tuntuu siltä, että nimen vaihdon myötä myös ulosanti on muokkaantunut ”synkemmäksi”, eikä esim. termi hardcore ole uusien PTK-biisien yhteydessä mitenkään väärässä paikassa. Varsinkin livenä kvartetin uudemmasta materiaalista voi vedellä hyvällä omalla tunnolla suuntaviivoja johonkin Ignite/Rise Against -osastoon, ja Aapen äänessäkin on täysin erilaista syvyyttä verrattuna FB-aikojen skamelopunkkiin. Tuoreista kappaleista varsinkin ”Rise Against” (sattumaako?) pisti yleisöön – ja minuun – liikettä. Kaiken kaikkiaan hieno veto näiltä Ahtialan isoilta pojilta (ja yhdeltä vähän pienemmältä keskustan pojalta), ja mahtavaa nähdä orkesterin paranevan vanhetessaan: Part Time Killer – Lahtipunkin vuosikertaviini?

PeeTeeKoon hikidiskon jälkeen oli aika nuolaista viilentävä olut ja suunnata askeleet toistamiseen kohti Tirran räkäistä interiööriä, jossa ei-niin-räkäinen New Deadline oli jo aloittanut urakkansa. Tämä illan toinen mastokaupungin edustaja oli musiikillisesti ehkä eniten linjasta poikkeava ryhmä amerikanmakuisella emollaan, ja siinä missä muut yhtyeet näyttivät pahalta, halusi New Deadline selvästi näyttää hyvältä. Keikalla nähtiinkin illan suurin naisedustus ja voisin väittää, että ND:n pikkuhousunkasteluemo toimi ainakin muutaman riehantuneen naaraskuuntelijan kohdalla – miksei tietysti myös uroskuuntelijankin.

Että vaikuttaisin uskottavalta musiikkitoimittajalta, niin minun pitää tässä vaiheessa sanoa, ettei New Deadlinen emotionaalinen alternative ole oikein minun kuppini teetä, mutta samaan hengenvetoon on kuitenkin myönnettävä, että varsin valmiilta ja jopa ammattitaitoiselta Business Cityn kvartetti kuulostaa ja näyttää. Hämäävää asiassa on kuitenkin se, että punk-iltamien riehakkain meininki – ja illan ainoa pitti(?) – koettiin emobändin keikalla: mihin tämä maailma on menossa, kysyn vaan.

Out of Skoolin headlineriksi oli (ilmeisesti Lontoosta) lennätetty kanadalainen This Is a Standoff, joka kruunasi Euroopan-turneensa keikoilla Lahdessa ja Lappeenrannassa – punk-glamooria parhaimmillaan. En ole aiemmin tähän kanukkinelikkoon törmännyt, mutta enpä ole mitään menettänytkään. This Is a Standoffin melopunkista tulvi mieleen toinen toistaan geneerisempiä Burning Heart/Fat Wreck -bändejä, joista oli runsaudenpulaa varsinkin vuosituhannen vaihteen molemmin puolin. Hyvinhän pojat soittivat, ei siinä mitään, ja pienet proge- sekä core-mausteet toivat materiaaliin huomattavasti lisää tarttumapintaa. Tosi asia on kuitenkin se, että bändin ”skedepunk” ei omaan korvaan istunut sitten millään, eikä lavasäteilyssäkään kehumista ollut. Oliko kyse sitten kiertueväsymyksestä vai mistä, mutta jotenkin This Is a Standoff jätti vaillinaisen kuvan itsestään – this was a stand off.

Koska Unity Bookings oli ajoissa, niin toivotetaan nyt Lampaankin puolesta oikein hauskaa lomaa koululaisille, ja koulunsa päättäneille lauletaan paljon onnea vaan. Syksyllä sitten palataan pulpettien taakse oikein rytinällä, kun Back to Skool Fest valloittaa Lahen kadut kolmeksi päiväksi mm. legendaarisen Slapshotin avustuksella.