Avainsana-arkisto: Thine Eyes Bleed

The Unholy Alliance II

Hallelujah! Kyllä nyt metalliväkeä hemmoteltiin urakalla. Thine Eyes Bleed, Lamb Of God, Children Of Bodom, In Flames ja Slayer. Kaikki samana iltana? Usko pois! Alla tapahtumainkulusta hieman lisää…

Unholy Alliance -kiertue oli kuulkaa melkoisen kova juttu. Vaikka Helsingin Jäähalli on yksi niitä keikkapaikkoja joita vihaan yli ymmärryksen, on samaan hengenvetoon sanottava ettei se ehtinyt mieltä vaivaamaan kuin pienen hetkisen. Olisin toimittanut teille kuviakin tapahtumista, mutta pienen sekaannuksen vuoksi kuvauslupani olikin vain toiveunta. Ensimmäiset jonottajat olivat saapuneet paikalle jo puoli kolmen aikaan (eka bändi aloitti 18.30) ja sanottakoon että sää oli mallia v*ttumainen räntätihku. Hatunnosto heille. Paikalla oli luonnollisesti monenmoista hiihtäjää, aina mitä erikoisimmista goottitypyköistä tukkansa kammanneeseen ja Jussi-paitaan sonnustautuneeseen veijariin. Kaikki muu noiden kahden välillä on merkityksetöntä.

Thine Eyes Bleed on taannoin ensimmäisen levynsä julkaissut kokoonpano joka oli kiertueella mukana varmasti ainoastaan siksi, kun bändin basisti tuntee Slayerin basistin. Melkoisen hyvinkin vielä, sillä he ovat veljeksiä. Tyylisuuntana deathin, metalcoren ja ties minkä sekoitus, mutta järjestelyistä johtuen en jonottamiseltani päässyt ajoissa sisään nähdäksen bändin soittavan. Näin ollen siirrytään asiassa eteenpäin.

Mutta sitten – Lamb Of God. Voi sitä brutaalia ihanuutta! Ensimmäistä kertaansa Suomessa viettäneet poijaat pieksivät kovin perusteellisesti persiille kaikkia ketä asia kiinnosti. Bändi ei vielä kotomaassamme ole aivan niin suosittu että kaikki älyäisivät heidän soittoaan tulla käytävien ja baarien puolelta katsomaan. Mutta mitäpäs siitä. Bändin muita jäseniä pari päivää aiemmin Suomeen saapunut vokalisti Randy Blythe oli kuluttanut aikansa Suomen maaperällä Bodomin jätkien kanssa (vielä tovi ennen keikkaa kukaan ei edes tiennyt missä hän oli) ja opiskellut ilmeisesti pienessä tuiskeessa pari sanaa suomenkieltäkin. ”Do you have sisu!?”. Kyllä kyllä – se tosiaankin on suomea! ”Kiittus vittustii!”. Ja taas suomea!

Sanomattakin lienee selvää, että Lamb Of God oli suhteellisen kovassa iskussa. Mukana hittiparaatissa olivat ainakin “Ruin”, “Laid To Rest”, “Walk With Me In Hell”, “Now You’ve Got Something To Die For”, “Redneck” ja “Black Label”. Bändihän ei nykyään ”virallisesti” pyydä yleisöä enää Wall Of Deathiin, mutta mitä muutakaan siinä voi tehdä kun Black Label pärähtää tuutista ja Randy laskee ”Yy kaa koo….”? Onneksi paikalla olikin meiningin tuntevia faneja lavan edessä ja ainakin pienehkö Kuoleman Seinämä oli tosiasia.

Mitäs sitten tapahtui, kysyit? Bodomin Lapset saapuivat tiluttamaan kaikki uneen ja montaa biisiä sitä rimpuilua ei jaksanut ihastella. Biisien välillä oli aina kivaa kun kukaan ei tiluttanut. Ja Aleksi osasi tottakai hienosti lämmittää yleisöä, mutta sitten taas alkoi tilutus ja lähdin metsästämään rakennuksen virtapiuhoja voidakseni repäistä töpselit irti. Eipä sillä – kyllä Bodom ehtaa metallia osaa soittaa ja osaa livensä väkevällä otteella. Tällä kertaa he heittivät kuitenkin unihiekkaa simmuun ja minä sain tarpeekseni.

In Flames osaa ottaa yleisönsä hienosti. Bändi viskoi hittejä vasemmalta ja oikealta, niin Jester Race -albumilta kuin uusimmalta Come Clarityltäkin. Ei voi kieltää etteikö yli miljoona levyä myynyt In Flames omaa tarvittavan listan hittejä joista rakentaa hyvät setit. Come Clarityn nimikkobiisi oli pitkään yksi asia, josta olin pomminvarma etten koskaan siitä oppisi tykkäämään. Mutta ei tarvinnut kuin kuulla se livenä ja nyt minä sitten pidän siitä. Hyvä on, tämä on ensimmäinen kerta kun olen ollut väärässä sitten joulukuun 1976.

Bändin rento mutta sataprosenttinen panostaminen esiintymiseen sisältää myös pienen annoksen huumoria. Vokalisti Anders Fridén (joka oli ”offstagellakin” melko rento tyyppi) tarjosi kesken keikan eturivin väsyneelle metallisankarille suuren tyynyn ja sanoi laittavansa hänelle kellon soimaan että muistaa lähteä himaan. Luonnollisesti myös hän osaa muutaman sanan suomea ja ymmärtää Kossun päälle. Hienoa. Äskettäin kitaristia tuuraamaan kiidätetty Niklas Engelin hoiti tonttinsa ilman ongelmia ja bileet oli pystyssä. Listalla oli mukana ainakin “Come Clarity”, “Leeches”, “Take This Life”, “Jester Race”, “Cloud Connected”, “Trigger”, “Resin” ja paljon muita. Kyllähän In Flames on hyvä, myöntäkää nyt tekin…

Ihan kuin tässä kaikessa ei olisi ollut jo tarpeeksi kivaa – lavalle astelivat brutaalin metallin esi-isät, esikuvat, nallekarhut, tehomyllyt, väsymättömät ja ikinuoret hilselingot. Kyseessä oli siis Slayerin herätysliikkeen miehistö joka suoritti tehtävänsä sen vaatimalla tehokkuudella ja vakavuudella. Äskettäin leikkauksesta toipunut Tom Araya on edelleenkin nuorimies parhaassa iässä ja Kerry Kingin niskanikamat eivät missanneet ainuttakaan tahtia. Ukkojen nykykuntoa ei tämän jälkeen kukaan uskalla lähteä epäröimään, sillä vauhti- ja intensiivisyysnuppi oli tälläkin kertaa pyöräytetty aivan tappiin ja bändi paiskoi yleisön aivan uuvuksiin. Lavan taakse oli pystytetty Helvetin suuri screeni, jossa pyöri aiheeseen kuuluvia dia-esityksiä sekä ainakin ”Eyes of the Insane” -biisin aikana itse musiikkivideo.

Dave Lombardon salamalyöntejä ja -potkuja oli pelkästään nautinto kuunnella lavalla vaikka miestä ei kaikelta savulta juuri silmin erottanutkaan. Jeff Hannemanin ja Kerry Kingin kitarasooloista en ihan joka kerta voi olla samaa mieltä, mutta onneksi ne ovat sentään sopivan lyhyitä. Bändin iskevyys ja tehokkuus lavalla hakevat vielä vuonna 2006 vertaistaan ja jos ”Raining Blood” ei aiheuta sinulle kylmiä väreitä ja saa ihoasi kananlihalle, et voi olla edes elävien kirjoissa. Tupa oli ääriään myöten täynnänsä metallikansaa ja fiilis korkealla. Mukana listalla oli ainakin ”Disciple”, “War Ensemble”, “Die By The Sword”, “Jihad”, “Eyes Of The Insane”, “Dead Skin Mask”, “Cult”, “Mandatory Suicide”, “Raining Blood”, “Angel Of Death” ja monia muita. On siis olemassa vain yksi Slayer joka ei koskaan vanhene eikä kuole pois.

Suurkiitokset siis tapahtuman järjestäneille tahoille – Welldonille, Tuskalle ja Saunalle – ja jos joku tietää miksi minulla oli kotiin tullessani vasemmassa pakarassani pieni pyöreä tarra jossa lukee ”36”, niin pistäkää viestiä.