Avainsana-arkisto: The Spyro

The Spyro – Spare Parts for Perfect People

Uuden Musiikin Kilpailussa Euroviisupaikasta kilvoitellut indie rock -bändi The Spyro julkaisi viime syksynä, vähän ennen suuremalle yleisölle kaapista tuloaan debyyttialbuminsa ”Spare Parts for Perfect People”. Levy jatkaa samalla linjalla kuin pari aiempaa, lupaukisa herättänytta promoa, mutta ei toisaalta vielä räjäytä pankkia.

Sinänsä harmillista, että yhtyeen kilpailukappale ”Teleport My Heart” sijoittuisi levyn materiaalin joukossa korkeintaan keskikastiin. Virtuous Lifen tai Plain & Simplen kaltaiset hitinpoikaset olisivat saattaneet nostaa yhtyeen osakkeita entisestään, edelleenkin hyvältä kuulostavasta We’re The Linertinestä puhumattakaan. Britti-vaikutteet ovat edelleen pinnassa, mutta ihan pelkäksi tanssi-indieksi ”Spare Parts for Perfect People” on liian raskassoutuinen, johtuen varmasti osaksi geeniperimästämme osaksi laulussa esiintyvässä perisuomalaisessa kankeudessa, johon en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota.

”Spare Parts for Perfect People” on taidonnäyte bändiltä, jolla saattaa olla eväitä kansainväliseenkin läpimurtoon. Levyn kokonaiskuva on kuukausienpyrittelynkin jälkeen hieman sekava, kunhan visio tästä vielä vähän kirkastuu tullaan The Spyrosta kuulemaan toivottavasti vielä kohtalaisen hyvin sujuneen UMK-urakan jälkeenkin.

The Spyro – We’re The Libertines

Viime syksynä tuli kehuttua demorääkissä The Spyron We’re The Libertines -biisiä, ja hyvältähän se edelleen kuulostaa myös näin virallisena julkaisuna. Bändi on tajunnut jättää toimivan korjaamatta, ja biisi on uudelleennauhoituksen yhteydessä kokenut vain pieniä kosmeettisia kohennuksia, tehden kappaleesta entistä kansainvälisemmän kuuloisen.

Sinkun kaksi muuta biisiä, Waterfall ja Braces In My Brain, tukevat hyvin a-puolta, eikä demon tasapaksuudesta ole enää jälkeäkään. Tyyli on ainakin näillä kolmella biisillä asettunut enemmän ykkösbiisin viitoittamalle tanssipunk-polulle jättäen muut britti-indie -vaikutteet vähän taka-alalle. Kolmesta biisistä löytyy kyllä vaihtelua, mutta täyspitkää ajatellen meininki saattaa käydä jopa liian hengähdyttäväksi. Mistään hipsteridiskosta ei kuitenkaan ole kyse, Spyron päälle istuu edelleenkin nahkatakki paremmin kuin muotibloggaajien kirpparilöydöt.

The Spyro on uransa alusta asti oma-alotteisesti tuppautunut ulkomaille, Kallion rokkikuppiloissa homehtumisen sijaan. Soundissa on kansainvälistä meininkiä, ja bändi suoriutuu laulajaa myöten hommastaan erinomaisesti. Enpä yhtään ihmettelisi, vaikka bändi tunnetteisiin Keski-Euroopassa pian paremmin kuin kotimaassa. Hyvin on siis pojilla pullat uunissa, nyt vain sitä täyspitkää ulos ja lunastamaan ”We’re The Libertinesin” asettamia lupauksia.

The Spyro

”Indie rock” on yliopistonörttien vastine kokokansan metallille; molempaa on tarjolla kyllästymiseen saakka. Aina välillä joku uusi tulokas onnistuu kuitenkin herättämään mielenkiinnon tuoreenkuuloisella soundillaan. Uuden aallon brittipopista vaikutteita ammentava The Spyro on yksi näistä bändeistä, joten lienee syytä ottaa tarkemmin selvää, mistä se lohikäärme oikein pissii.

Lyhyt historiikki. Millon ja miksi bändi on perustettu, ketä soittaa ja mistä tullaan?

Bändi syntyi vuonna 2008 kun seitsemän vuotta aiemmin bassonsa kaniin kuskannut Toni päätti lunastaa soittimensa takaisin ja liittyä bändiin. Muut jätkät porukkaan löytyivät riittävän pitkän hakuprosessin jälkeen, ja vauhtiin päästiin hyvällä tempolla koska Hapella oli jo kasapäin biisejä pöytälaatikossa odottamassa. Tikkurilasta ponnistetaan, vaikka jokaisella on taustansa pääkaupunkiseudun ulkopuolella

Kuvailkaa bändinne ulosantia. Allekirjoitatteko demoarviossa esitetyt vaikutteet The Hives, Muse ja Placebo? Muita vaikutteita?

Nimmari kyllä vedetään alle, vaikkei me Musen mahtipontisuutta heti musassamme tunnisteta. Brittibändien rosoisuus ja energisyys on innoittanut meitä musiikin teossa. Ja on ne Hivesin pojatkin varmaan brittirokkinsa kuunnelleet…

”Vaihtoehtorockia” löytyy nykyisin jo vähän joka lähtöön, miten Spyro pyrkii erottumaan massasta?

Tekemällä helvetin hyviä biisejä, ja lisäämällä niihin omaperäisen laulusoundin.

Millainen vaikutus Spyro-pelihahmolla on ollut bändiinne?

Ei minkäänlaista. Paitsi että lohikärmekset on kyllä kivoja… Spyro tulee kreikan sanasta Spiridon -> Spirit -> henki.

Minkälainen on kappaleidenne syntyprosessi?

Hape tekee suurimman osan biiseistä, mutta koko bändi osallistuu sovitukseen. Sanoitukset ja laulumelodiat ovat Ollin käsialaa.

Onko yhtyeellä jokin sanoma? Mistä lyriikat kertovat?

Mikä se juttu on kun masturboidessa kuristaa itseään? Se on se. Biiseissä pitää olla eroottista energiaa.

Olette käyneet muutaman keikan verran myös Euroopassa soittelemassa, millainen vastaanotto oli? Tulossa on myös muutaman keikan Baltia-rundi, millaiset odotukset on tämän pyräyksen suhteen?

Euroopassa kiertäminen oli parasta mitä housut jalassa voi tehdä. Käy googlettamassa tattoo Reeperbahn, niin tiedät. Puolitoista viikkoa keikkabussissa teki bändille hyvää. Vastaanottokin oli erittäin hyvä; keikoilla oli paljon innostunutta yleisöä, ja suomalaisiakin oli eksynyt jokaisessa maassa paikalle. Viron Ammerockissa jengi oli jo puskemassa mellakka-aidoista läpi. Jokaiseen keikkapaikkaan pyydettiin myös tulemaan uudelleenkin, joten kai se jotain onnistumisesta kertoo.

Euroopan minikiertueella saimme uusia faneja ja hyviä kontakteja Latviaan ja Viroon, joten on mukava lähteä tekemään lisää keikkoja.

Millaisena näette orkesterinne tulevaisuuden? Päämääriä/tavoitteita?

Baltian rundin jälkeen lähdetään studioon uuden tuottajan kanssa. Kovaa materiaalia on tulossa, sen voi luvata. Keikkoja on tarkoitus tehdä vähintään entiseen malliin (30 vuodessa) ja kesällä 2010 tehdään isompi Euroopan kiertue.

Jos saisitte valita yhden albumin ja kretitoida sen omiin nimiinne, niin mikä tuo albumi olisi ja miksi?

Olli: Radioheadin OK Computer on kova sana.
Simo: Beatlesin Abbey Road.
Toni: Arctic Monkeysin Favourite Worst Nightmare.
Hape: Peach Boys: Pet Sounds.
Antti: The Cardigansin Long Gone Before Daylight. Ei me osattu nimetä yhtä.

Miksi juuri te ansaitsisitte levytyssopimuksen?

Olli: Mä lähen kuselle.

Kiteyttäkää yhtyeenne yhteen lauseeseen.

Erään suomalaisen pikkukaupungin nimeltämainitsemattoman raskaamman rokin festarin järjestäjän sanoin: ”The Spyro on rillipäisten yliopistomiesten älykköpoppia”

Ja Lopuksi, sana on vapaa!

Tulkaa nyt ihmeessä keikoille, siellä sen meiningin näkee parhaimmillaan!

PS: kysymyksen 10 vastaus on typerä, koska kysymyskin on. Oltaishan me voitu vastata myös että ollaan tällähetkellä Suomen paras signaamaton bändi. Ja totta oltais puhuttu molemmilla vastausvaihtoehdoilla :)

The Spyro – Promo

Spyro-yhteen neljän biisin demonstraatio yllättää erittäin positiivisesti. Harvoin brittityylistä indietä näillä pituusasteilla on näin tyylikkäästi veivattu. We’re The Libertines on ehkä enemmän The Hives -henkinen, mutta kolmessa muussa biisissä näkyy ja kuuluu Musen ja Placebon vaikutus, enkä pistä yhtään pahakseni, varsinkin kun laulaja Olli hoitaa tonttinsa oikein messevästi.

Biiseistä jo mainittu avausraita We’re The Libertines on valmista kauraa levylle, kokonaisuudessa biiseisin tarvitsisi kuitenkin vielä vähän enemmän koukuttavuutta. Hyvä ja persoonallisen kuuloinen bändi kuitenkin, tyylillisesti harvinaisen johdonmukainen demobändiksi. Vaikkei oikeata levydiiliä vielä heruisikaan, kannustan lämpimästi omakustanteen kimppuun.

www.myspace.com/thespyro