Avainsana-arkisto: The Fauna

Helmikuu 2013

Kuukauden demo

[listitems style=article align=left item=15375]

Erityismaininnat

[listitems style=article align=left item=15238]
[listitems style=article align=right item=15165]
[listitems style=article align=left item=15350]

Muut

[listitems style=article align=right item=15236]
[listitems style=article align=left item=15182]
[listitems style=article align=right item=15369]
[listitems style=article align=left item=15373]
[listitems style=article align=right item=15234]
[listitems style=article align=left item=15371]
[listitems style=article align=right item=15163]
[listitems style=article align=left item=15353]

The Fauna – Muista aikasi

Jotkut bändit erottuvat demopinosta edukseen jo pelkästään musiikillisilla ansioillaan ja porilaisella The Faunalla oli moinen taipumus. Nyt sama bändi yllättää taas, mutta eri tavalla.

The Faunalla oli omanlainen soundinsa jo aimmin, mutta nyt eläimet ovat vaihtaneet tyylinsä lähes kertaheitolla. Edellisellä kierroksella The Faunan soitanta oli melkoista eläintarhassa riehumista, mutta nyt sävyt ovat synkentyneet ja mustat pilvet kerääntyneet The Faunan ylle. Siinä samalla laulukieli on mennyt vaihtumaan, eli itseään ärsyttävät eläimet rääkyvät nyt suomeksi. Tulkitsijana on kylläkin tällä plätyllä vielä kovaa ja korkealta vetävä Pekka Montin, joka on demon äänittämisen jälkeen ehtinyt poistua The Faunan seurakunnasta.

Syntikkamatot, Montinin laulu ja yleisesti synkkä fiilis tuntuvat pukevan näitä itseään ärsyttäviä eläimiä, ja yhtyeen yleissoundi tuo jopa mieleen useammat 80-luvun vaikuttajat. Kiekolla onkin heviä, Mustaa Paraatia ja Dingoa samassa paketissa. Tummasävyisen musiikin ystävänä pidän The Faunassa jyllännyttä muutosta hyvänä, vaikken Montinin kimeän hevilaulun ystäväksi tunnustaudu. The Fauna on tosin tämänkin levytyksen jälkeen joutunut myllerrykseen, joten saa sitten nähdä millainen tirppa kuoriutuu seuraavasta munasta.

The Fauna – Promo 2010

Hei! Minähän olen nähnyt nämä veijarit joskus keikallakin! En tosin muista ko. keikasta paljoakaan, joten The Faunan kolmen biisin promokiekko saa kaikua lähestulkoon pahaa aavistamattomalle korvaparille. Olinkin varma, että kaiuttimista kimppuni hyökkäsi joukko vihaisia lokkeja, mutta se olikin vain Tre-Pori-akselin The Fauna.

The Fauna on selkeästi rockia, mutta se ei ole missään nimessä sitä kasipallo/kajali/pääkallopoika-osastoa, josta ei tiedä onko kyseessä ”vain” rock vaiko Mötley Crüen hengessä tarpova kevythevi. Yleisesti ottaen The Faunan ote rockin soittoon on harjaantunut, ja kyllä huomaa että hemmoilla ovat olleet soittimet kädessä pitempään kuin pari viikkoa (mikä on sinänsä loogista, koska em. keikka ajoittuu viime syksylle). Silti soittamisen riemu ja aidosti innostunut asenne hilaavat näitä villimiehiä aloituskappale I Don’t Want it to Dien aiheuttamaan positiiviseen yllätykseen.

Ehken vielä ole valmis ampumaan ilotulitteita taivaalle, sillä kakkosbiisi Please Tell Me to Stop laskee tasoa hieman. Biisi on jotenkin särmätön, eikä se kuulosta samalla tavalla tuoreelta kuin avausraita. Ehkäpä biisi kuulostaa liian… tavalliselta? Kiljukaulahanhikuoro kyllä kiljuu taustalla, mutta muuten biisi on hieman valju. Waiting for the Something parantaa hieman, mutta sekin jää aloituskappaleesta jälkeen. Katsotaan kuitenkin mielenkiinnolla, miten tilanne näillä elukoilla kehittyy. Olisiko seuraava levytys räjäyttävämpi?