Avainsana-arkisto: suomi hardcore

Sekaannus / Abortti 13 – Vapaa vai elossa?

Tällä levyllä ei soiteta herkkää iskelmää tai poppia. Jo 80-luvulla aikansa meuhkanneet Sekaannus ja Abortti 13 ovat molemmat jo kertaalleen hajonneet, mutta tehneet paluun viime vuosien aikana. ”Vapaa vai elossa” –nimellä kulkeva splitti ei ole kummankaan paluulevy, sillä molemmat ovat jo tahoillaan julkaisseet materiaalia. Tämä seiskatuumainen oli siis vain ajan kysymys.

Molemmat yhtyeet kuulostavat verrattain hitailta, soittavathan ne vanhan koulun hardcore punkkia. Bändit eivät seuraa nykyaikaa, vaan pysyttelevät tiukasti ja uskollisesti siinä, mikä on niille itselleen tärkeää. Muusikot eivät ole enää poikia, soittotaitokin on kehittynyt 80-luvulta. Biisien sanoma on ajankohtainen, olivatpa nämä biisit sitten kirjoitettuja vuonna 1985 tai 2010. Kolmesta Sekaannuksen biisistä Tienvarsipommi upposi meikäläiseen parhaiten.

Abortti 13:n biisit jatkavat sillä samalla linjalla kuin ”Viimeinen verilöyly” –seiskan kappaleet, mutta tällä kertaa mukana on pari uuttakin biisiä. Abortti 13 soittaa myös coverina SS Decontrolin Boiling Point –kappaleen, joka on tosin saanut uudeksi nimekseen Kadonnut sairaanhoitaja löytyy. Yleisesti voitaneen sanoa yhtyeen otteen olevan jopa löysä, mutta sopivalla tavalla. Tapsa ei nimittäin kauheasti ota laulamisesta paineita, mutta eipä tarvitsekaan! Aborttien puoli puhuttelee meikäläistä enemmän, varsinkin Abortti 13:n mitalla hidas päätösbiisi Laumasielujen valtakunta. Tämä on sitä musiikkia, jonka mahtavuutta ei mitata teknisillä saavutuksilla. Hyvä niin.

Varaus

Varaus oli vuosina 1981-1985 toiminut suomalainen erittäin kova hardcore-yhtye, jolta amerikkalainen (Tragedy-yhtyeen Yannickin pyörittämä) Feral Ward -lafka julkaisi vastikään erittäin hienon 1/1 LP:n, joka kattaa valtaosan yhtyeen aikanaan levyttämästä materiaalista, joten mikäs sen parempi syy nousta ylös sängystä kyselemään tyhmiä. Häiritsin yhtyeen rumpalia Handea muutamalla kysymyksellä, joihin hän hän löysikin aikaa vastailla. Suosittelen Varaus 1/1 LP:n ostamista jokaiselle Suomi punkista ja hardcoresta kiinnostuneelle, ei pelkästään loistavan sisältönsä, mutta myös aivan mahtavan ulkoisen toteutuksensa puolesta. Saatavilla mm. Combat Rock Shopista mutta tuskin Anttilasta… CD-aikaa vielä elävät idiootit voivat yrittää etsiä Klamydia-yhtyeen pyörittämän Kråklund-levy-yhtiön 13 vuotta sitten julkaiseman ”Requiem”-kokoelman divarista tai huutonetistä tai vaikka mennä runkkailemaan mp3:stensa kanssa. Kysymykset Teemu, vastaukset Hande, haastattelu tehtiin helmi/maaliskuussa 2010 1/1 LP:n ilmestymisen jälkimainingeissa.

Feral Ward julkaisi juuri erittäin hyvältä näyttävän ja kuulostavan Varaus-”diskografia” LP:n ”1/1″… Miltäs nyt tuntuu kun levy on ulkona?!? Vai oletkos vielä nähnyt edes koko levyä?! Mitä kautta Feral Ward -”diili” tuli, ottiko Yannick teihin yhteyttä vai kuinka?!

Hande: Jep, hienon pakettihan tuosta sitten tulikin, vaikka sen tuleminen kestikin. Feral Ward otti itse meihin yhteyttä tuossa 2-3 vuotta sitten, joten ihan hetkessä tämä levy ei syntynyt. Kävimme läpi vanhoja treeni/keikkanauhoja ja kuuntelimme ja katselimme vanhoja vhs-videoita, joita on jokunen jäljellä, että olisiko niistä saanut mitään ennenjulkaisematonta mukaan tälle levylle. Elättelin toivoa, että viimeiseltä Varaus-keikalta kuvatulta vhs-tallenteelta olisi voinut käyttää biisejä, mutta ei se sitten kuitenkaan onnistunut heikon äänenlaadun yms. häiriötekijöiden vuoksi…

LP:llä ei kuitenkaan ole käsittääkseni aivan kaikkia Varuksen nauhoituksia, oliko jotain biisejä jätetty jostain syystä pois?! Jos oli, niin miksi?!

Hande: Levyllä ei tietoisesti ole kaikkia ½ LP:n biisejä. Ne kuulostivat meistä vaan niin hirveiltä, että päätimme yhteistuumin jättää ne pois tuoltakin julkaisulta. Sitten joskus jos joku julkaisee uuden painoksen ½ LP:stä, niin sitten ne saa kaikki olla siinä niin kuin ne on… Saattaa vaan olla niin, että niitä vanhoja ½ LP:n master-nauhoja ei ole edes enää tallessa. En tiedä…

Tutkaillessani LP:n kansia panin merkille vanhan lehtileikkeen Varauksen osallistumisesta johonkin bändikilpailuun, missä soittajilla oli varsin kummallisia nimiä… Oliko kokoonpanossanne oikeasti tapahtunut paljonkin muutoksia, vai mistä nämä ”omituiset” nimet jutussa johtuivat…?!?

Hande: Uuden levyn kansissa on vanha lehtileike siitä, kun alkuaikojen Varaus osallistui johonkin bändikilpailuun… Ja nimet on siinä mitä sattuu. Mutta alkuaikojen Varauksessa oli eri laulaja (Markus) ja rumpali (Antti ”Vares” Reini), kuin sitten myöhemmässä vaiheessa ja levyttäneessä Varauksessa. Käsittääkseni tuosta ihan ekasta kokoonpanosta ei ole mitään nauhoitteita tai tallenteita säästynyt jälkipolville.

Mikä sai teidät aikoinaan innostumaan hardcorepunkista/perustamaan Varauksen?!? Minkälaisia muistoja sinulla on noista ajoista?! Minkälainen punk-”skene” kotiseudullanne oli noihin aikoihin?!? Mitkä bändit vaikuttivat varauksen musiikkiin eniten?!?

Hande: Varauksen perustamisen syynä oli se että saimme jotakin tekemistä. Hardcorepunkista varmaan innostuttiin kun tuli jotakin uutta Dead Kennedysin ja Sex Pistolsin yms. jälkeen.
Discharge oli jotakin niin nopeaa, raivoisaa ja erilaista, että sellaista ei oltu ennen kuultu ja koettu ja se varmaakin vaikutti osaltaan aika moneenkin suomalaiseen hc-punkbändiin.

Varauksessa se oli monen eri vaikuttajan summa. Mä diggasin Motörheadia ja Dischargea, Jone Varukersia ja U.K. Subsia, Timppa G.B.H:ta ja jenkkipunkbändejä ja Tero jotain Sex Pistolsia… Niin niistä sekoittamalla syntyi varmaan se Varaus, mikä opittiin tuntemaan ja tietämään. Muistoja ei hirveästi noilta ajoilta ole, koska aika kultaa muistot. Paskaahan se varmaan oli silloinkin… Kamat hajoo, autot hajoo, keikka paikalla ei oo kamoja jne… Se oli varmaan aika pitkälle sellaista kun mitä oli ohjelmassa Kohu-63 Amerikassa, tollaista se varmaan oli aika pitkälle silloin 80-luvulla.

Mistä johtuu että ainakin ½ LP oli omakustanne?! Eikö suomen punk-lafkoilla ollut kiinnostusta Varausta kohtaan, vai oliko tämä ihan tietoinen valinta!?

Hande: Varaus halusi pitää itse ohjat käsissään kaikkien osalta. Biisit, kannet, julkaisuoikeudet, levymyyntitulot/menot, masternauhat yms… Kyllä varmaan olisi julkaisioita ollut (Propaganda, P-Tuotanto yms.), mutta me haluttiin olla omaehtoisia kaiken tämän suhteen.

Varauksen/Jonen (!?!) sanoitukset olivat aika erilaisia monien muiden aikalaistenne vastaaviin verrattuina, hyvin synkkiä ja negatiivisia… Oliko tämä (nyt jo edesmennyt) laulajanne ihmisenäkin sellainen?!? Olitko muuten Jonen muistobileissä Puistolassa?!? Minkälaiset muistot sinulle miehestä/bileistä jäi?! Entä muut Varauksen jäsenet, oletteko edelleen yhteyksissä & mahdatko tietää miesten kuulumisia?! Entä mitä itse puuhailet nykypäivänä?!

Hande: Vanhoista Varaus-jäsenistä Timpan kanssa soitellan puhelimella kuukausittain. Teroa en ole nähnyt 15-20 vuoteen. Varauksen sanoitukset ja biisit teki aika pitkälle Timppa ja ei me sen sanoituksiin puututtu. Timppa oli sellainen bändi isähahmo siihen aikaan, vaikkei se iällisesti meitä niin paljoa vanhempi ollut. Biisien sanoitukset olivat Timpan ajatusmaailmasta, miten hän asiat eli ja koki. Ja vaikka sanoitukset saattoivat kuullostaa synkiltä ja vakavilta, ei me oltu henkilöinä mitenkään vakavia ja synkkiä.
Jonen poismeno tuntui toki pahalta, kun se tuli niin yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olin just viikko-kahta aiemmin jutellut sen kanssa puhelimessa ja meidän piti mennä käymään sen kanssa Timpan luona Espoossa. Olin Jonen hautajaisissa kantamassa Timpan kanssa arkkua. Muistobileissä Puistolassa oli mukavaa nähdä samoja ihmisiä, joita kävi Varauksen keikoilla ja oli meidän kaikkien tuttuja ja kavereita. Kohu-63 omisti ”Viimeinen valssi” -kappaleen Jonen muistolle ja Riistetyt taisi soittaa ”Tuomittu elämään” -biisin, jonka Jonen oli tarkoitus mennä levyttämään Riistettyjen kanssa. Mikäli oikein muistan…

Yksi suosikkibiiseistäni Varaukselta on aina ollut ”Rastat, rastat”… Tuleeko diggailtua paljonkin suomi-reggaeta?!? Entä minkälaisia terveisiä lähettäisit Jukka-Pojalle?! Mitä mieltä olet siitä että punk-keikoillakin nykyään useammin törmää rastatukkaisiin rapahousuihin kuin vanhoihin kunnon piikkitukkiin, pulttirotseihin ja keeseihin!?

Hande: Regeetä ei taidettu pahemmin digata. Se oli taas jälleen kerran Timpan kokemus ja näkökanta asiasta. Sillä valtaosa reggae-diggareista piti/pitää regeetä niin leppoisana ja mukavana musiikkina. Timppa ajatteli asiaa siltä kannalta, mitä ne ajattelee valkoisista Jamaikalla ja minkälaista se äärimmilleen vietynä saattaa/saattoi siellä olla. Toki liian vakavasti ei kaikkeen pidä suhtautua mitä tuossakin biisissä lauletaan, vakkakin ei se mitään huumori-punkkia ole.

Ok! Suomi-punk/hc top10!?!

Hande: Suomi punk/hc?? Nää ei ole missään paremmuusjärjestyksessä, mutta tässä jotakin suosikkeja: Widows, Lama, Nolla Nolla Nolla, Pelle & 1980, Briard, Riistetyt, Kaaos, Rattus, TK, Ratsia, Kohu-63.

Kerro paras/huonoin muistosi punkin kulta-ajoilta sekä Varauksen uran varrelta!?

Hande: Aika kultaa muistot. Lepakolla oli nastaa käydää tsikaa bändejä, tavastialla Widowsia ja Dead Kennedysiä… Ja tietenkin Discharge Suomessa 1983 Lepakolla. Noilta ajoita jäi kavereita, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Terveisiä vaan tutuille!

www.myspace.com/varaus1
www.feralward.com

Punk – Tauti joka ei tapa

Punk elää jonkinlaista renesanssia ensimmäisen sukupolven keskuudessa. Kun on elämässä vakiinnuttu mukavassa toimessa odottelemaan eläkevuosia, on aikaa muistella menneitä, ja tekaista vaikka elokuva aiheesta. Tämä sukupolvi kun on tajunnut sen, minkä me ja monet muut ovat jo parinkymmenen vuoden ajan tienneet. Ei ole punk kuollut, eikä ole koskaan ollutkaan.

Hyvä esimerkki tästä saadaan, kun elokuvan alussa Andy McCoy sanoo vanhan bändikaverinsa Räkä ”Pete” Malmin hautajaisten jälkitunnelmissa, että tämä oli viimeinen naula punkin ruumisarkkuun. Seuraavassa kuvassa toisenlainen punk-veteraani, Akupunktio-yhtyeen lukioikäinen rumpali Seve puhkuu ja puhisee asennetta. Ei kuole punk niin kauan kuin tällaisia ihmisiä maailmassa riittää. Tämä on koko kuvan kantava voima; ensin vanhat ja pöhöttyneet sankarit muistelevat menneitä (hohhoijaa), ja seuraavaksi nuori sukupolvi soittaa squatissa parillekymmenelle tyypille mikkien ja styrkkarien hajoillessa. Toki jännitettä on saatu myös vanhojen starojen välille; Eppu Normaali soittaa täydelle jäähallille ja lavalle mennessä Pantse manailee, ettei puolentoista miljoonan lipputulot riitä kulujen kattamiseen. Toisella puolella Suomea Pelle Miljoona reissaa parinkymmenen vuoden jälkeen 1980-kokoonpanollaan ahtaassa pakussa. Kuopion Henry’s Pub ja Jyväksylän Lutakko ovat kilometrien päässä Hartwall-areenasta, muuallakin kuin kartalla. Ei liene vaikea arvata, kummalle keikalle haluaisi mukaan.

Punk – Tauti joka ei tapa kuvaa punkin musiikkina, joka elää sukupolvelta toiselle. Toisin kuin useat viime aikojen muisteloista, kuten Yle Teemalla nähty Punklandia, Aaltonen osaa tarkastella punkkia myös nykypäivän perspektiivistä. Ehkäpä tämä toimii kuitenkin parhaiten sosiaalipornona suurille ikäryhmille, jotka voivat herkistellä kolmenkymmenen vuoden takaisilla fiiliksillä ja samalla heristellä nykynuorisolle, vaikka Vuoritalon valtauksen ja Puntalan tee-se-itse -festareiden luulisi osoittavan heille myös että punkissa on kyse paljon muustakin kuin kiljun kittaamisesta ja möykkäämisestä. Elokuvalla on ansionsa ja sen kyllä helposti mulkaisee kerran läpi, mutta vähän enemmän tapahtumia seuraanneelle elokuvassa mielenkiintoisinta on tuttujen naamojen bongaaminen valkokankaalta.

www.punktautijokaeitapa.fi