Avainsana-arkisto: Sunride

Ghost Brigade – Isolation Songs

Mainion Sunriden jälkihöyryissä perustettu Ghost Brigade yllätti toissavuotisella debyytillään positiivisesti; ”Guided by Fire” oli oiva lisäsulka suomalaisen, alati kasvavan, mutta vielä lapsenkengissä taapertavan post-metal -scenen hattuun. Albumi kärsi toki pienistä kauneusvirheistä, mutta päänavaus oli yhtä kaikki onnistunut.

”Isolation Songs” jatkaa siitä mihin edeltäjänsä jäi, eli viipyilevämmän Katatonia-tunnelmoinnin sekä rouheamman metallicoren ristitulessa jyväskyläläiskvintetti jatkaa marssiaan kohti uusia taisteluja. Viimeksi mainittu tyyli on selvästi soittajiensa leipätyö, sillä paikoin rullaavastikin eteenpäin vyöryvä murskahumppa runtelee, Manne Ikosen hardcoren hajuisen huudon myötä, kuulijan korvakäytävät ruvelle. Mallailevamman materiaalin parissa kvintetti sortuu paikoin hieman kliseisiin toimintamalleihin, eikä loppua kohden monotoniseksi äityvän kliinilaulun liiallinen viljely palvele tarkoitustaan tarpeeksi hyvin – vaikka Ikonen laulaa toki osaakin. Sekaan mahtuu myös mielenkiintoistakin hiippailua (esim. Into the Black Light), mutta kokonaissaldo jää kuitenkin jonnekin Calliston tietämille – seikka, joka ei post-Providence -aikakautena ole enää välttämättä kehu.

Jos ”Guided by Firen” ja ”Isolation Songsin” parhaat palat voisi yhdistää saman nimikkeen alle, niin tuloksena olisi varmasti post-metal/melodoom-albumi, josta riittäisi kerottavaa jälkipolvillekin.

Disco Ensemble, Endstand ja Sunride TVO:lla

Perjantaina kuultiin Endstandia ja muita Tampereella ja olihan sitä sitten pakko lähteä kotopuoleen Turkuun kääntymään lauantaina kun kerran mahdollisuus tuli kohdalle. Saavuttiin Turkkuuseen sitten hyvissä ajoin joskus hieman enne ysiä ja siinä sitten palloiltiin hetki (mm. herkullista hese kahvia). No mentiin sitten aikaa tappamaan sisälle ja odoteltiin siinä muutama tunti kunnes eka bändi aloitti joskus siinä yhdentoista maissa.

Luvassa oli jo perjantaina kerralleen nähty Sunride. Sunriden rokkihevi ei meikälle koskaan oikein tippunut ja keikan istuskeltuani alkoi fiilikset nousta vasta kun tulossa oli Endstand. Tosin Sunridesta vielä sen verran, että eihän se huono bändi ole, hiton tylsää musaa vaan meikän makuun.

No joka tapauksessa Endstand oli seuraava, perjantaina jo kova keikka nähty ja tänään odoteltiin sitten vaan lisää. TVO:n tuskallisen pienet tilat puskivat mieleen hieman vitutuksen poikasta mutta kyllä sitä tilaa sitten sai kun hieman huitaisi. Tuttuja biisejä veivasi Endstand, aloittaen Fire Inside lätyn Solitary-biisillä. Uusimmalta kokopitkältä ”Never Fall Into Silence” tuli varsin tukku biisejä joista parhaat I Promise Not To Stay Quiet ja The Fuel kuultiin jo alkupeleissä. Myös ”hittibiisi” Dead Flies Off Window Sill saatiin kuulla. Meno oli hyvä ja Endstand näytti miten rokataan, ei kyllä tunnu loppuvan jätkiltä energia ikinä. Se Endstandista sitten, hyvä keikka jälleen.

Harmittavaisen tunkkainen TVO alkoi myös olemaan hyvin täynnä jengiä kun Disco Ensemble valmistautui keikkaansa. Tapahtuma olikin loppuunmyyty, eikä tuo mikään ihme, sillä hiton kovat bändit olivat paikalla. Ja niin, sitten siitä DE:tä. Meikälle uusi levy ”Viper Ethics” tippui ihan kympillä kuten myös sitä edeltävä ”Transatlantic” ep, joten kyllä sitä keikkaa odoteltiin innolla. Tyydyin kuitenkin tällä kertaa katselemaan sivusta, kun DE aloitti veivaamaan. Ykkösenä kuultiin Dynamite Days, eli uutuuslätyn eka pläjäys. Disco Ensemble väänsi energisesti koko keikan ja hyviä biisejä riitti, sillä pojat vetivät myös koko Transatlantic ep:n läpi ja yhden vanhemmankin biisin (Turpentine) encorena. Hitto on se pakko mainita että DE laulaja Miikan ääni on kyllä toimiva ja kokonaisuudessaan bändin musiikki on nykytilanteessakin helvetin hyvää, vaikka vanhat mättöajatkin miellyttivät. Ikävä kyllä niitä mättöjä ei tänäkään iltana kuultu, mutta häivähdystä vanhasta saatiin silti, sillä toisena encorena kuultiin In Neon. Viper Ethics levyn biiseistä saatiin kuulla lisäksi mm. sinkkulohkaisu Mantra, Videotapes ja Zombies.

DE veti illan loppuun kunnialla ja hyvä mieli jäi. Endstand ja Disco Ensemble olivat todellakin reissun arvoiset, sillä automatka takaisin Tampereelle oli hyvin väsynyt. Kun vielä saisi sitä uutta Endstandin mcd:tä haltuun…