Avainsana-arkisto: Sunface

Axeslaughter / Sunface – Split

Lähtökohdiltaan tämän splittiseiskan piti olla viime vuoden itseeni eniten kolahtaneiden splittien joukossa, mutta ihan niin ei käynyt. Nyt kun tämäkin arvio on aloitettu näinkin kannustavissa merkeissä, voidaan tsekkailla mistä tässä lappeenrantalaisten, keskenään erilaisten Axeslaughterin ja Sunfacen kimppalevyssä on kysymys.

Axeslaughter on vakuuttanut tähän mennessä keikoilla paremmin kuin äänitteillä. Bändi ruiskaisee kolme biisiä vanhan koulukunnan death metallia, joissa ei thrash metal -vaikutteitakaan turhia peitellä. Rumaa ja raakaa, ja oikeastaan hieman omanlaistaankin kun ei Axeslaughter ole perustanut soundiaan minkään tietyn bändin kopioimiselle, mikä on toki aina kunnioitettavaa. Ja biisitkin tarttuvat, kuin kivat lihakoukut.

Toisella puolella möyrii Sunface, joka ehtii esittää vain yhden ohjelmanumeron. Yhtyeen väkivaltainen rokkisludge on kuulostanut hyvältä jo bändin omilla äänitteillä, eikä se yhtään hullummalta kuulosta nytkään. Bändin julkaisuilla on ollut melko psykedeelisiäkin sävyjä, mutta tällä kiekolla kuultava Southpaw edustaa sitä suoraviivaisempaa ja rokimpaa osastoa.

Hyvät bändit, hyviä biisejä, mutta splitti ei edusta näiden bändien sitä ihan terävintä kärkeä, koska kyllähän näiltä bändeiltä on kuultu hyytävänkin kovaa musisointia. Nyt päästään kyllä lähelle kärkeä, mutta muuten jäädään lähinnä välipalan asteelle. Tätä kirjoittaessa levy on tosin jo loppuunmyyty.

Sunface

Huuruisella sludgellaan/doom metallillaan vakuuttanut Sunface oli itsestäänselvä valinta Lampaan tentattavaksi. Sähköposti laulamaan ja ukoilta vastauksia kehiin…

Allright, eli miten Sunface on päässyt alun perin syntymään?

Sunface syntyi vuonna 2008 abaut samojen jätkien stoner rock -bändin jämistä. Tarkkaa muistikuvaa siitä, miksi ja miten siirryttiin karskimpaan ilmaisuun ei ole. Kyseessä on kuitenkin läheisen kaveriporukan spontaanisti syntynyt bändi.

Missä muissa kokoonpanoissa Sunfacen jäseniä vaikuttaa? Entä mitä bändejä liittyy Sunfacen jäsenien soittohistorioihin, suostutteko esimerkiksi tuosta stoner-bändistä kertomaan mitään?

Stoner-bändi ei ikinä edennyt treenikämppäastetta pidemmälle. Nimikin vaihteli aika paljon ja niin edelleen. Joka jätkä on soittanut eri bändeissä jo varmaan kymmenen vuoden ajan, mutta vakiintuneemmista voisi mainita, että Sunfacesta löytyy ainakin entistä ja nykyistä Chestburster-miehistöä.

Keskeiset vaikuttimet? Iron Monkey ja Weedeater tulivatkin jo esille, mutta onko vielä jotain muita? Olin kuulevinani kaikuja eräästäkin jo kuopatusta suomalaisesta doom metal -legendasta…

Kyllähän noista biiseistä varmasti vuosikausien Iron Monkeyn luukutus läpi kuuluu. Mikäli tolla kotimaisella viittaat Reverend Bizarreen (aivan oikein! haast. huom.), niin se ei kyllä meille ole tullut mieleen tätä kamaa työstettäessä. Muuten varmaan vaikutteiden puolelta löytyy monenlaisia raskasta ja psykedeelistä musiikkia soittavia bändejä. Näiden lisäksi pitää mainita ainakin CCR ja Dire Straits, heh.

Sisällöllisesti vaikutteita on ammennettu omista maalaisjuurista, itsetutkiskelusta ja merkityksien etsimisestä elämän järjettömyydestä.

Millä tavalla kappaleenne syntyvät ja saavuttavat lopullisen muotonsa?

Joku jätkistä, useimmiten Jesse, pyörittelee itsekseen riffejä ja nauhoittelee niitä talteen. Niistä sitten koostetaan sopivia kokonaisuuksia treenikämpällä. Ihan yrityksen ja erehdyksen kautta jamipohjalta mennään. Sanoituksia työstetään sitten musiikin herättämien mielikuvien pohjalta. Eipä tässä varmaan mitään tämän esoteerisempaa ole.

Te olette hajaantuneet vähän sinne sun tänne, ja se varmasti aiheuttaa hieman hankaluuksia treenienkin suhteen. Kuinka usein pääsette kokoontumaan soittelemaan yhdessä ja miten helppoa treenien organisointi on?

Ollaan kyllä aktiivisesti tekemisissä ja treenejäkin pyritään pitämään suhteellisen tasaisesti. Toki se vaatii välimatkojen takia oman panostuksensa. Tällä hetkellä 2/3-bändistä asuu tosiaan Kouvolan kupeessa ja 1/3 Lappeenrannassa. Yleensä treenitahti tiivistyy jos tiedossa on keikkoja tai nauhoituksia. Välillä sitten eletään enempi suvantovaihetta, jonka aikana muhitellaan ideoita.

Miten usein pääsette turuille ja toreille soittelemaan, eli keikoille?

Ollaan oltu livekuosissa vasta reilun vuoden päivät ja tehty sinä aikana kahdeksan keikkaa eli siitä voi laskeskella, heh. Ei tosiaan tahti päätä huimaa, mutta toistaiseksi keikkoja ei olla kovin aktiivisesti etsittykään. Kaikki on edennyt aika lailla omalla painollaan muutenkin. Mielellään ollaan tietysti lähdetty soittamaan, mikäli joku on keikalle kysellyt.

Miten Sunface on tähän mennessä otettu vastaan? Ylitsepursuavaa ylistystä uhkuen vai epäillen?

Pääsääntöisesti palaute on ollut positiivista ja ollaan saatu ihan kohtuullisesti huomiota. Tosin harvemmin kyräilijät varmaan jaksavat vaivautua hirveästi kommentoimaan. Jonkun keikan jälkeen eräskin jätkä totesi, että bändillä on nössö nimi, mutta meno yllättävän karua.

Olette kiitettävällä tarmolla julkaisseet musiikkianne DIY-henkisesti. Koetteko lankojen omissa käsissä pitämisen toimintanne elinehdoksi vai onko Sunfacella mielenkiintoa kääntyä levy-yhtiöiden puoleen?

Kummassakin on varmasti puolensa. Olisihan se plussaa, jos joku haluaisi meidän kamaa julkaista, mutta saahan tuon itsekin hoidettua. Rahattomuus ja muut aktiviteetit vaan aiheuttaa sen, että painokset on pieniä ja jakelu kohtuullisen minimaalista. Mutta eipä tosiaan ole mikään ongelma rakennella julkaisuja kasaan käsin ja hoitaa itse keikkajärjestelyjä. On noita promoja aina silloin tällöin lafkoille lähetelty. Aika hiljaista on toistaiseksi pidellyt, hehe. Tässä valmistellaan just parhaillaan uutta julkaisua. Varmaan parin viikon päästä aloitellaan nauhoituksia.

Siinä tulikin jo hieman ilmi, miten aurinko paistaa ihan lähiaikoina. Mitäs muuta tulevaisuuteen kuuluu?

Eipä tässä vitumpia. Kohti mustasilmägeneraattoria…

www.myspace.com/sunfacedoom

Lokakuu 2011

Kuukauden demo:

Sunface – Slash and Burn Culture

Erikoismaininnat:

Consciousness Removal Project – The Last Season
Madred – Voice for the Noise
Nancy – Au Revoir Les Enfants
Inuit Kunt – Catch the Big Surf
Siperian Eastwood – S/t

Muut:

Corona Skies – To Pluto And Never Back
Defiled Icon – Mätä ruumis
Dogtor – Fire at Will
H.A.P.A.N. – Demo 2011
Heartjet – Goodbye, Stan
Kansantauti – Jostain historiasta
Mind Mirror – Daily Dose
Obey – Bad Ass

Tsekkaa myös syyskuun demorääkin MySpace-soittolista!

Sunface – Slash and Burn Culture

Oma mielenkiintoni vuonna 2008 perustettua Sunfacea kohtaan heräsi Marsuli-lehdessä olleesta haastattelusta. ”Slash and Burn Culture” -ensilevytystä kuunnellessa en yhtään ihmettele Marsulin tekijän haastatteluintoa. Jonkinlaista doomin ja sludgen hybridiä soittava kolmikko hidastelee ja murjoo melkoisella antaumuksella. Ruttuinen pörinäsoundi kitarassa miellyttää kovasti ja riffit ruopivat, mutta muillakin avuilla tarjotaan psykedeelisiä ja huuruisia näkymiä. ”Slash and Burn Culture” ei ole kuitenkaan millään tavalla vaikea lähestyttävä. Sitä paitsi kun siihen kerran pääsee sisälle, se ei päästäkään ihan niin vain irti. Varsinkin päätöskappale Rituals of Purificationin loppuvaiheilla kuulija tuntee olevansa lähestymässä nirvanaa.

”Slash and Burn Culture” on erittäin mielenkiintoinen EP ja Sunface on varmasti hidastelumusiikin saralla kovimpia uusia nimiä vähään aikaan. Kuuden biisin yhteiskesto muuten ylittää 40 minuuttia, mutta se ei tässä tapauksessa tunnu yhtään liioitellulta. Kuuntelu sujuu alusta loppuun täysin kivuttomasti, ronskinpuoleisesta pituudesta huolimatta. Pitkän pituuden ei tulisi olla itseisarvo, mutta se tuntuu olevan Sunfacelle oikeasti sopiva mitta, jossa se saa viestinsä välitettyä. Ehdottomasti ainakin tutustumisen arvoista hidastelua.