Avainsana-arkisto: Street Lethal

Helmikuu 2012

Kuukauden demo:

Atretic Intestine – Human Ravagery

Erikoismaininnat:

Apina – Meidän, minun
Between The Skylines – Life in an Hourglass
Solothus – Ritual of the Horned Skull
Street Lethal – Delivering The Goods

Muut:

Antti Kokkomäki – Pariisiin
Arabia Arabia – What is Your Name? (Yellow Patterns)
Chaos For All – Demo 2011
Chromatic Dark – Inhuman Conviction
Endless Pathway – In This Cold World
The Fauna – Muista aikasi
Freedomination – Power of Nightmares
Frontlines – Unleash the Beast
Kanto Arboretum – Kevyt on murhe kantaa
Routakehä – Kaikkien aikojen loputtua
Promised Land – Diseases
Sinfully Yours – S/t
VSP – The Ultimate Collection Vol. 1

Tsekkaa myös helmikuun demorääkin MySpace-soittolista!

Street Lethal – Delivering The Goods

Street Lethal on viimeisen vuoden sisällä syntynsä saaneeksi yhtyeeksi häkellyttävän valmiin kuuloinen! OK, ”Delivering the Goods” -demo sisältää vain 2 biisiä groovaavaa hardrockia, joten astetta pessimistisempi voisi spekuloida muun materiaalin määrällä ja laadulla. Mutta ainakin nämä kaksi demolle päätynyttä kipaletta ovat tasoltaa sitä luokkaa, että sanottavaa jää ainoastaan demon lyhyestä kestosta. Tässä nyt tuntuu vain kaikki loksahtavan kohdilleen; soundit, riffit, sovitukset, laulajan ääni, ääntäminen (no rally english here!), soolot. Ja mikä parasta; kokonaisuus toimii. Street Lethal on oikeasti helvetin tarttuvaa hard rockia. Ei sitä osastoa, joka vaatii tunnin välein tapahtuvaa tehosoittoa formaattiradiossa kahden viikon verran porautuakseen viattoman kuulijan aivolohkoon. Mielummin minä Street Lethalia radiosta kuuntelisin kuin vaikkapa Reckless Lovea. Ja tätä kelpaisi kyllä huudataa myös avoauton stereoista Sunset Stripillä. Kyllä tämä kaiken maailman Poisonit ja Warrantit hakkaa mennen tullen.

Itse sisällön suhteen kritiikki tosiaan rajoittuu ainoastaan demon lyhyeen kestoon. Ulkomusiikillisten seikkojen puolelta nyppii lähinnä lätyn kökkö kansitaide. Etenkin kun yhtyeen logo on silkkaa rautaa. Kyllä sen ympärille soisi makeampaa kuvitusta. Myös yhtyeen visuaalinen ilme jäänee esimerkiksi Crashdietille viisitoista bootsin mittaa. OK, eihän se musiikkiin vaikuta sitten mitenkään, mutta tietty visuaalinen habitus kuuluu kyseessä olevaan genreen sen verta vahvasti, että pakko oli mainita. Aivan hullun kova demo joka tapauksessa kyseessä ja nuoreksi yhtyeeksi Street Lethal on harvinaisen potentiaalinen tapaus.