Avainsana-arkisto: Stonetone

Stonetone – For Plutocracy

Pari suuria lupauksia herättänyttä demoa aiemmin julkaissut espoolainen Stonetone ottaa jälleen yhden askeleen kohti laajempaa tietoisuutta. ”For Plutocracy” sisältää kaksi kappaletta, ja onnistuu antamaan tähän asti yhtenäisimmän kuvan bändin tekemisistä. Näinköhän se oma polku olisi pikkuhiljaa sieltä punkin, indien ja skan viidakosta löytymässä?

Uuden singlen nauhoituksiin bändi on palannut ensimmäisen demon tuottaneen Jonas Olssonin huomaan Kokkolaan, mikä on tehnyt hyvää bändin kokonaisilmeelle. Vaikka erityylisiä vaikutteita on onnistuttu niputtamaan sujuvasti yhteen, ska-rämpyttelyt indiemetallisempaan rankkuuten yhdistettynä tuntuu edelleenkin vähän oudolta kombinaatiolta, mutta bändin taitoja ja omaperäistä soundia ei käy kiistäminen. Red to White on siitä esimerkillinen hittibiisi, että avautuu säästeliäästi iskien alitajuntaan juuri sopivalla hetkellä muutaman kuuntelun jälkeen. Pienillä kikoilla on yksinkertaisinkin kertosäe saatu erittäin tarttuvaksi. Nimibiisi For Plutocracy jää avauksen jälkeen jotenkin vaisuksi, mutta sisältää paljon koukuttavuutta sekin.

Useammastakin kuullusta demosta huolimatta bändin suurista suuntaviivoista on jäänyt vähän sekava kuva, enkä vieläkään osaa kuvitella, miltä esim levyllinen materiaalia kuuloistaisi. Pidän todella paljon Tapion äänestä rauhallisemmissa säkeistöissä ja melodisissa kertseissä, mutta rankemmissa kohdissa se ei tunnu niin vaivattomalta. Musiikissa on paljon toisilleen vieraita elementtejä, mutta kappaleiden tarttuvuutta se ei estä. Kokonaiskuvaa ajatellen kyse voi olla ihan pienen jutun loksahtamisesta kohdalleen. Lisäksi alan ammattilaisena on pakko mainita graafisesta ilmeestä; promopaketissa yhtyeen nimi on kirjoitettu kolmella eri fontilla ja kolmella toisistaan poikkeavalla tyylillä. Nyt kaikki linjat – isommat ja pienemmät – selviksi ja tappolevyn tekoon!

Stonetone – Vyle

Edellisellä kaksibiisisellään kovia lupauksia herättänyt espoolainen Stonetone lyö pökköä pesään uuden ep:n myötä. Nyt kuultavat viisi varsinaista biisiä antavat laajemman näkökulman bändin musiikkiin, joskaan eivät sitä varsinaisesti selvennä.

Ensimmäinen raita tarjoilee odotettua rankempaa matskua, jotain metalliin hurahtaneen Alice In Chainsin tapaista, ja vielä useammankin kuuntelukerran jälkeen tuntuu, että metallisempi matsku on bändille jotenkin väkinäisempää kuin kevyempi rokki, vaikka I Primise to Remember on oikeastaan erittäin mallikas sävellys. Would Be Warriors on kelpo balladi sekin, biisistä tulee jotenkin mieleen The Rasmus, eikä se tällä kertaa ole pelkästään hyvä asia. Punami Time on pariminuuttinen ska-renkuttelu, jossa laulaja/kitarsti Tapio pääsee näyttämään osaamistaan todella. Tarttuva biisi Mad Caddiesin hengessä, mutta kovin erillään tämä(kin) muusta materiaalista. Edellisen biisin letkeää tunnelmaa eteenpäinvievän No Heroesin jälkeen proge-/postmetallihenkinen Mister White päättää laadukkaan mutta myös hyvin sekavanoloisen levyn.

Edellisellä tuotoksella tuottajana toiminen Jonas Olssonin poissaolo näkyy melko selvästi, paitsi vähän epätasaisena matskuna, myös yllätyksettömämpinä sovituksina. Bändi on kuitenkin osoittanut osaamisensa, ja hyvissä käsissä siitä saisi hiottua kovan timantin, kunhan vain päättävät haluaako se olla postgrunge, indie, ska vai metallibändi.

Stonetone

Syyskuun demoksi Lampaassa valittiin Espoolaisen Stonetonen kahden biisin EP ”Bubbles”. Siinä vähintään hyvä tekosyy lisäutelulle, jonka tuloksia seuraavassa.

Lyhyt historiikki. Millon ja miksi bändi on perustettu, ketä soittaa ja mistä tullaan?

Espoosta tullaan, paitsi rumpalimme Kendo, joka tulee Vantaan Hakunilasta. Pieni miinus luonnollisesti. Tosin nyt jengi asuu missä milloinkin. Joskus herran vuonna 2004 aloiteltiin, mutta tällä treenitahdilla bändi on käytännössä ollut kasassa vajaan vuoden. Itseilmaisun ilosta varmaan lähdettiin liikkeelle, naisia ei näin komeet jätkät luonnollisesti tarvinnu.

Tapio ”Toleranssi” Malmio laulaa ja soittaa kitaraa, Juho ”Jailbreak” Saarinen soittaa bassoa, Eero ”Kendo” Hyvärinen rumpuja, Valtteri Vento kitaraa. Kysymyksiin vastailija ei tarvitse mitään helvetin hauskaa lempinimeä.

Liittyykö bändin nimeen jotain syvällisempää tarinaa?

Lähinnä kova kiire ja kompromissi. Mutta onhan siinä Stone ja siitä plussa.

Kuvailkaa bändinne ulosantia lyhyesti (tai pitkästi).

Ikuinen pyrkimys on tehdä punkkia ja meininkiä with a twist. Tässä ei mitä ilmeisimmin ole kovin hyvin onnistuttu. Tällä hetkellä kova juttu on löysän miehen punk eli reggae ja gypsysounds, mutta saas nähdä mitä tulee. Aikamoiseen fiilistelyyn sorrutaan kyllä kieltämättä myös aika-ajoin.

Mistä yhtyeenne saa vaikutteensa ja toisaalta miten se erottuu massasta?

Eli siis ketä yritämme kopioida, niin ettemme kuulostettaisi heiltä. Diabloa yritettiin – ei mennyt sinne päinkään, System of a Downia yritettiin – ei natsannu yhtään. Disco Ensembleltä saatiin sentään komppi johonkin biisiin. Nyt koitetaan vähän rennommalla otteella vähän ”omaperäisempää”, koska me ollaan lopulta kuitenkin Taiteili-oita. Aika laajalta musiikinkuuntelupohjalta lähdetään, ja toivotaan että jatkossa saadaan tuotua vähän uusia tuulia PK-seudun meininkeihin ottamalla isompia riskejä.

Minkälainen on kappaleidenne syntyprosessi?

Valtteri tekee pohjat valmiiksi – laittaa meiliin – muut ei kuuntele niitä sieltä, joten reenikselle sitten arpomaan, hieromaan ja selvittelemään että miten ne menikään. Toleranssi duunailee myös sanoja ja lauluja kiitettävästi, Juho ”1.5” Saarinen kehittelee bassot ja Kendo vastailee rummuista aika pitkälle. Jos toimii reenikämpällä, niin silloin toimii aina ja joka paikassa. Ai ei?

Onko yhtyeellä jokin sanoma? Mistä lyriikat kertovat?

Nyt ollaan aika paljon pyritty halveksimaan Eteläespoolaista elämäntapaa, Jari Sarasvuomaisuutta ja Pukuja, mikä on tietenkin aika ristiriitaista kun osa bändistä täyttää kyseiset kriteerit, mutta ehkä se on myös siitä vapautumista. Sanoja ”I”, ”Me”, ”Feel”, ”Like” ja niiden erilaisia yhdistelmiä pyritään välttämään. ”Freedom” on aina kova laittaa. Meillä on omasta mielestä muutamia ihan hyviäkin lyriikoita. Riittäähän tässä nykymenossa kritisoitavaa.

Miten päädyitte pestaamaan Jonas Olssonin edellisen EP:n äänittäjäksi/tuottajaksi? Onko yhteistyölle luvassa jatkoa?

Ajateltiin nostaa vähän pykälää ja kokeilla jos oikea ammattilainen saisi meidätkin kuulostamaan ammattilaisilta. Haaste oli ehkä liian kova, mutta ei voi muuta kuin kiittää Olssonia hyvästä duunista. Erittäin taitava ja mukava kaveri, eli ei missään nimessä pois suljettu vaihtoehto että Jonasta pyydettäisiin uudelleen apuun. Kokkola on mukava kaupunki! ”Miks sä soittelet mulle ja kuka sä oot?”

Uusi EP on ilmeisesti tuloillaan, voitteko kertoa kuulijoille mitä on luvassa?

Tarkoitus oli laittaa Bubblesin jälkeen loput uusista biiseistä nauhalle kun noita nyt oli. Pienellä budjetilla jossain lähellä ja pitää siinä ohessa hauskaa. Otettiin yhteyttä Helsingissä olevan Drop Hammer Studiosin Matias Helteeseen ja parissa päivässä laitettiin 5 biisiä narulle. Luvassa on sekava kattaus Fight Clubia, gypsyreggaeskata, bongoja, Maran Kasseja ja paljon yllätyksiä, oikeasti. Ennalta kuulleet ovat sanoneet, että joku biisi kuulosti RHCP:ltä, ja että Tape kuulostaa Freddy Mercuryltä. Näistä on varmaan hyvä lähteä liikenteeseen. Jatkettiin ajatuksellisesti siitä mihin edellisen levyn ”1.5 Mastermind”:ssa jäätiin.

Mitä muita päämääriä/tavoitteita bändillä on tulevaisuudessa?

Pitkäaikainen tavoite on, että saataisiin joku muu maksamaan tämä homma. Rupeaa opintolainat olemaan aika tapissa. Levyn tekemisestä on nyt puhuttu jonkun verran. Ehkä yksi EP ennen levyä, että vähän päästään vielä kypsymään ja kehittymään, ei kehtais kuitenkaan paskaa tehdä. Kontakteja etsitään ja keikkoja on aina liian vähän.

Kiteyttäkää yhtyeenne yhteen lauseeseen.

”Minunkin nimeni on Forrest”

www.myspace.com/stonetoneband

Stonetone – Bubbles

Espoolaisen Stonetonen paribiisinen ”Bubbles” soi erittäin lupaavasti. Bändi on tehnyt kovan peliliikeen, ja pestannut demon nauhoittajaksi/tuottajaksi mm. Disco Ensemblen ja Deep Insightin kanssa työskennelleen Jonas Olssonin. Vaikken bändin materiaalia ole aiemmin kuullut, voisin kuvitella tuottajalla olleen osansa paitsi yhtyeen täyteläisessä soundissa, myös hyvissä sovituksissa. Otteita tämän hetken kuumimmista trendeistä löytyy aina DE:n emorokkailusta letkeämpään ska-rytmittelyyn. Yleisilme pysyy kuitenkin yhtenäisenä, eikä bändi kuulosta siltä että se yrittäisi vain haistella trendejä sieltä täältä, vaan pikemminkin poimii niistä omaan keitokseensa sopivimmat hedelmät.

Sävellyksellisesti biisit eivät ole vielä sitä tasoa, että DE:n tulisi selustaansa alkaa varomaan, mutta esim. jälkimmäisen 1,5 for the Mastermindin Incubusin mieleentuova säkeistö on vertaansa vailla. Kahdesta biisistä on vielä vaikea mennä mitään lopullista sanomaan, mutta kovat odotukset bändi asettaa tuleville julkaisuilleen.

www.myspace.com/stonetoneband