Avainsana-arkisto: spacerock

Mr. Peter Hayden – Faster Than Speed (or Violating the Special Relativity)

Kankaanpääläinen Mr. Peter Hayden on vaikea yhtye genrejaottelua rakastaville kriitikoille, sillä sen teflonin lailla tyylilajirajoja hylkivä materiaali ei ole ikinä totellut yhtä nimeä. Jostain instrumentaalisen post-metallin ja/tai -rockin sekä doomin leikkauspisteestä alkanut ura on noin kymmenen vuoden aikana jalostunut yhä kokeellisemmaksi ja psykedeelisemmäksi, mutta yhtä kaikki myös junnaavammaksi ja maanisemmaksi. ”Faster Than Speed” läväyttää pöytään koko paletin aina eteerisestä post-rock -himmailusta jurnuttavan kraut-hypnoosin kautta painostavaan avaruusajan doomiin. Ja vaikka materiaali kurkotteleekin meren pohjasta kohti taivaita ja sieltä taas takaisin, niin mistään geneerisestä hiljaa-kovaa-hiljaa -teoksesta ei ole kysymys. Päinvastoin.

Vaikka ”Faster Than Speed” pitää sisällään vain kaksi kappaletta, voi sen silti huoletta laskea MPH:n debyyttialbumiksi (saatekirjeessä bändi tosin toteaa, että virallinen debyytti on jo vuosia palloillut eri miksaajien välillä), koska levyn kokonaiskesto huitelee kuudenkymmenenkuuden minuutin kohdalla. Aika – joka toimii albumin kantavana teemana – ei käy kuitenkaan pitkäksi, sillä FTS tarjoilee koko matkansa ajan pientä naposteltavaa pitääkseen malttamattomammankin kuulijan otteessaan; perkussioiden pärinästä, torvien törinästä, pihinästä ja puhinasta sekä sihinästä ja suhinasta koottu stimulanttitarjotin maistuu oikeinkin herkulliselta matkalla kohti korkeuksia. Pohjattomalta tuntuva kraut-junnaus voi toki olla joillekin liikaa, mutta pääosaa se ei silti varasta, vaan utuisen spacerockin ja murskaavan doomin välillä tasapainotteleva äänimaailma osaa lopettaa juuri oikeaan aikaan syyllistymättä liialliseen itsensä toistamiseen. Toisaalta, jos riffit ovat tätä tasoa, niin miksei niitä nyt sitten voisi vähän esitelläkin – show ’em if ya got ’em.

Ei tee ehkä oikeutta verrata Mr. Peter Haydenia muihin alan toimijoihin, mutta pakostikin Faster Than Speediä kuunnellessa tulee mielikuva Pelicanista ja ilman Rätön vokaaleita operoivasta Circlestä jamittelemassa pitäksi venähtäneen illan jälkimainingeissa; käsin kosketeltavissa oleva energia purkautuu jostain nousujen ja laskujen väliseltä ei-kenenkään-maalta.