Avainsana-arkisto: Sound Alive

Heinäkuu 2013

Kuukauden demo

[listitems style=article align=left item=16244]

Erityismaininnat

[listitems style=article align=right item=16235]
[listitems style=article align=left item=16230]
[listitems style=article align=right item=16233]

Muut

[listitems style=article align=left item=16241]
[listitems style=article align=right item=16072]
[listitems style=article align=left item=16239]
[listitems style=article align=right item=16243]
[listitems style=article align=left item=16231]
[listitems style=article align=right item=16160]

Sound Alive – Speechless

En voi sietää Von Hertzen Brothersia, mutta jos yhtye tekisi edes jossain määrin kuunneltavaa musiikkia, se voisi kuulostaa esim. Sound Alivelta. Karmeasta tribaalilogosta huolimatta yläastemetallia ei siis kuulla, kaiketi tämä on ihan vain rokkia, ei sitä sen paremmin osaa/tarvi määritellä. Hieman on jotain raskaampaa riffiä, fillistelempää säkeistöä ja jokunen palanen indiepoppia. Mutta vain siinä määrin, että sinkun kaksi biisiä kuulostavat eheiltä kokonaisuuksilta ja ennenkaikkea bändiltä itseltään. Ärsyttävästä kitarasoundista huolimatta biisit alkavat ennakko-odotuksien vastaisesti upota muutaman kuuntelun jälkeen varsin hyvin. Varsinkin jälkimmäisenä kuultavan nimibiisin alku on juustoisesta pianostaan huolimatta hienon kuuloinen. Bändi kehuu kertsejään, mutta itse kyllä pidän molemmissa kappaleissa enemmän rauhallisimmista säkeistöistä, niistä tuntuu löytyvän paljon enemmän koukkuja, kuin vähän turhan moneen kertaan kuulluissa kertsijollotuksissa.

Kaiketi jossain Oulun suunnalla toimiva bändi teki ”Speechless”-sinkullaan ihan positiivisen ensivaikutelman. Vaikka nykysuomirock-scene tuntuisi olevan ainakin korkeimmalla huipulla melko tiiviisti miehitetty, voisi Sound Alive löytää lisätyöllä oman paikkansa, ainakin ihan siitä huipun tuntumasta. Toiveissa olisikin kuulla tulevaisuudessa vielä enemmän persoonallisempaa soundimaailmaa, eiköhän niitä festarikeikkoja ja levytyssoppareitakin ala sitten kuulumaan.