Avainsana-arkisto: skatepunk

So Bored Society – Summer Forever

Kesä on kääntynyt jo syksyksi, mutta So Bored Societyn viidennellä pitkäsoitolla kesä jatkuu vain! ”Summer Forever” hämää jo heti alkuun kannellaan. Ei, kyseessä ei ole Phil Collinsin uusin sooloalbumi, vaan puolituntinen popahtavaa skeittipunkkia, keskinkertaisesti kirjoitettuna mutta tarttuvasti ja omaperäisesti toteutettuna.

Kuten kesään kuuluukin, niin välillä bailataan kuin viimeistä päivää ja välillä herkistellään. Albumi on jaettu kahteen osaan, tosin kuulija ei tuota huomaa, ellei sitä sitten erikseen kansista käy tarkistamassa. En itse huomannut puoliskojen välillä kovin dramaattisia muutoksia, molemmille mahtuivat hyvät että huonot hetkensä. Kuten Suomen kesäkin, niin on myös ”Summer Forever” lyhyt.

Albumilla on puutteensa, esimerkiksi kieli poskessa tehty vokalisointi, joka huonoimmillaan vaihtelee jollottelun ja Hessu Hopo -äänen välillä. Mutta rento ja välitön hilpeys paistavat levystä kuin Naantalin aurinko, joiden ansiosta albumia jaksaa kuunnellakin, tosin vain tietyissä mielentiloissa. Parhaimmillaan So Bored Societyn musiikki on sellaista, jonka innoittamana tekee mieli lähteä ostamaan skeittilauta ja aurinkolasit. Mutta jos tämä tapahtuu kauppojen aukioloaikojen ulkopuolella, niin ihan vielä näillä eväillä ei tee mieli paiskata tiiliskiveä lähimmän skeittilautoja ja kakkuloita myyvän liikkeen ikkunasta sisälle. Eivät nämä biisit niin kovia ole.

Skatepunk-ilta

Olin ensimmäistä kertaa vierailemassa ko. kerhomajalla ja kylläpä oli kokemus. Aika alkeelliset systeemit on pojilla, mutta toisaalta onhan kyseessä ”vallattu” rakennus, johon kaikki on pitänyt itse rakentaa. Mutta kylläpä sinne vielä hienot systeemit (toivottavasti) joskus tulee, kunhan jaksavat ahkerasti puuhastella. Mutta itse asiaan, eli keikalle.

Ensimmäisenä lavalle asteli Valium77, joka on jonkinlaisen singlejulkaisunkin pyöräyttänyt ilmoille, näinpä jonkun sellaisen keikalla ostavankin. Bändi soittaa sellaista punkpopin tapaista meininkiä tai yrittää ainakin. Bändi on kuulopuheiden mukaan aiemmin laulanut suomenkielistä musaa ja vaihtanut hiljattain Lontoon murteelle. Eipä olisi välttämättä kannattanut kieltä vaihtaa (paitsi kitaraan), kun ei oikein taivu suuhun laulajalle tuo kieli. Ja kun vielä soittivat välissä suomenkielisen ilmeisesti aiempaa tuotantoa olevan biisin, niin hävisi pohja vähän noilta muilta kappaleilta. Pari Rancid coveria soittivat ja silloin yleisö intoutui vähän jalkaansa heiluttamaan. Molemmat taisivat olla ”…And Out Come The Wolves” -levyltä (muistaakseni). En kyllä itse oikein tykännyt muista biiseistä.

Toisena vuorossa oli Off The Wagon, joka soittelee sellaista green day meets face to face musaa. Ihan kivoja rallatuksia. Ongelmana tuntuu olevan (taas) lauluosasto. Eli pikkaisen rohkeutta ja treeniä tarvitaan, ja taustalauluja. Ei siinä periaatteessa mitään vikaa ollut, muttei mitään tajuntaa räjäyttävää eli munat puuttuu vielä. Kehityskelpoinen bändi kumminkin.

Ja sitten illan pääesiintyjä eli Lahden pojat Flippin’ Beans, jotka olivat saapuneet oikein oman fanilauman kanssa (niin kuin muutkin illan esiintyjät). Bändi tuskin tätä nykyä paljoa esittelyä kaipaa, mutta kerrotaan nyt sen verran, että sellaista punkrockska meininkiä soittelevat. Mitä tuota nyt mihinkään kategoriaan laittamaan… se voisi olla vaikka Lahti-streetpunkkia. Pojat vetivät taas rutiinilla hiton hyvän keikan. Kyllä rupeaa näkymään viimeaikojen tiukka keikkatahti poikien soitannassa. Vaikkei paikan soundit olleet mieltäylentävät, hoitivat äijät homman kotiin ja pyörittivät illan muut esiintyjät 6-0. Bändin levyjä ym. krääsää tuntui menevän keikan jälkeen kaupaksi kuin pipoa (joita oli myös myynnissä). Nyt voi vaan odotella, että pääsee kuulemaan levyltä noita keikalla soitettuja ”tulevan pitkäsoiton” biisejä.

Jokainen bändi soitti noin puolen tunnin setin, ja kotiin päästiin lähtemään puolen yön paikkeilla. En varmaankaan ollut viimeistä kertaa VT-klubilla, mutta jään odottamaan yläkerran salin valmistumista ennen seuraavaa visiittiä.