Avainsana-arkisto: Sisare

Heinäkuu 2012

Kuukauden demo

[listitems style=article align=left item=14027]

Erityismaininnat

[listitems style=article align=left item=14078][listitems style=article align=right item=14041][listitems style=article align=left item=14074][listitems style=article align=right item=13975]

Muut

[listitems style=article align=left item=13993][listitems style=article align=right item=13970][listitems style=article align=left item=13969][listitems style=article align=right item=13983][listitems style=article align=left item=13990][listitems style=article align=right item=13986][listitems style=article align=left item=14042][listitems style=article align=right item=14040][listitems style=article align=left item=14030][listitems style=article align=right item=14025][listitems style=article align=left item=14076][listitems style=article align=right item=14057]

Sisare – Leaving

Sisare kuulostaa ihan suomalaiselta sanalta, vaikken tiedäkään mitä se voisi tarkoittaa. Englanniksi tässä silti lauletaan, you see. Vihtiläisbändin kakkosdemo lähtee muhkean karjaisun avittamana käyntiin, ja tuplabasarien lötkytellessä taustalla on alkumetreillä lupa odottaa vaikka mitä.

Lähes seitsemänminuuttinen avausraita pitää sisällään kaikennäköistä tuosta tuplamätöstä doomimpaan manaukseen, myös progempaa kliiniosastoa on tarjolla. Ihan ei materiaalin laatu kuitenkaan riitä tuon seitsenminuuttisen pystyssäpitämiseen, ja lupaavasti alkanut meno jos ei nyt täysin tyssää, niin ainakin vakavasti hyytyy. Kaksi muuta kappaletta tahkotaan samalla kaavalla, levyn kokonaiskeston hiipiessä yli 22 minuuttiin. Ei sillä, että yleensä kuuntelisin musiikkia kello kädessä, mutta mielenkiinnon herpaantuessa tulee usein keskityttyä toissijaisiin asioihin.

Uskomatonta muuten, kuinka moni bändi rohkenee tuplabasareita musiikiinsa ympätä, vaikka poljento on kaukana kellontarkasta. On bändi kuitenkin grillaamisen ja palelemisen ohella jaksanut ahkeroida treenikselläkin, sillä rumputulen ajoittaista lespaamista lukuunottamatta ei soitosta tai sävellyksistä sinällään mitään vikaa löydy. Itse en vain näe noita trendikkäitä proge-osioita mitenkään pakollisina tai musiikkia parantavina elementteinä tässä tapauksessa.