Avainsana-arkisto: Sinamore

Animal Alpha YO-talolla

Torstai-ilta, Tampere, bändi ei soita glam-rokkia, Yo-Talo ja kympin hintaiset liput: ei ehkä kiitollisin mahdollinen lähtöasetelma kohtalaisen tuntemattomalle bändille. Animal Alpha oli itsellekin kohtalaisen tuntematon orkesteri eikä siinä mielessä odotukset olleet mitenkään tavattoman korkealla, kun kuitenkin siinä jokusen sataa keikkaa nähneenä ei enää edes ne tyypilliset hehkutukset ”kovasta livebändistä” jaksa nostaa liikaa odotuksia. Mutta koska olen perusluonteeltani kyynikko, en pety helposti ja positiivinen yllätys saattaa odottaa nurkan takana, kuten tällakin kertaa kävi.

Illan aloitti itselleni toinen yhtä tuntematon bändi Sinamore, jonka tyylin voisi kuvailla olevan jotain raskaan melankolisen mutta popahtavan hevin välimaastoon tippuvaa hevisoundisilla särökitaroilla säestettyä rockia. Jannut olivat selvästi juttunsa treenanneet ja jonkun verran Before The Dawnin mieleen tuovat biisit irtosivat soittimista aikamoisella ammattitaidolla, eikä live-esiintyminenkään ollut amatöörimaistä. Yleisön lievän apaattisuuden vuoksi jäi kuitenkin syvällisempi vuorovaikutus katsojiin ja lopullinen syttyminen esiintymiseen bändillä syntymättä. Plussaa antaisin bändille ehdottomasti nykyään genressä liian harvoin kuultavista kliineistä vokaaleista, joita lauluksikin joskus kutsutaan, eikä tosiaan viimeiseen asti treenattu soittokuntokaan aiheuttanut mielipahaa ja vaikka en kyseisen tyylistä musiikkia kauhean paljoa kulutakaan, sai tiukka biitti jalan tamppaamaan lattiaa koko napakan pituisen keikan ajan kuin itsestään.

Animal Alpha aloitti hieman Sinamoren jälkeen ja tässä vaiheessa selvisi mitä melko vähälukuinen mutta asialleen sitäkin omistautuneempi joukko oli tullut katsomaan. Heti bändin ilmestyessä lavalle oli koko esiintymisalueen edusta täynnä ihmisiä ja bändi näytti vastaavan huutoon välittömästi ottaen löysät pois. Biisilistaa en tuntenut alkuunkaan, koska tietämykseni orkan musiikista rajoittui Myspace-näytteisiin mutta alusta asti hypnoottisen esiintymisensä ansiosta ja mielenkiintoisesti jostain metallin, alternative rockin ja punkin sekoituksesta koostuva rähinä tepsi hienosti. Vaikka bändillä ei olisi ollut mitään ylimääräistä tilpehööriä musiikkiaan ryydittämässä, olisi keikka ollut kova, mutta laulaja Agneten marionettimainen kabaree-hahmo toimi jostain syystä melkein teatterimaisena elementtinä läpi keikan sekä toi koko hommaan aivan uutta väriä ja syvyyttä. Omituinen, käsinuken mieleentuoma liikehdintä muutamine etukäteen suunniteltuine esiintymisyksityiskohtineen teki hyvien valaistusten ja helvetin taitavasti soitetun musiikin kanssa Animal Alphan keikasta komean elämyksen, jota kehtaa suositella kokeneemmallekin keikoilla kävijälle. Pieni encorekin tehtiin vastaanottavaisen yleisön pyynnöstä mielummin kuin bändin tarpeesta raahautua väkisin lavalle ja täytyy todeta, että harvoin kuulee niin pienestä yleisöstä lähtevän niin kovia suosionosoituksia vastaavassa tilanteessa.

Setit olivat molemmilla bändeillä sopivan pituisia ja omiaan torstai-illan henkeen, koska mitään puolentoista tunnin kimaroita olisi tuskin jaksanut yhtä intensiivisesti seurata. Promoottori lupasi minulle vielä ystävällisesti näytekappaleen AA:n uudesta kiekosta, jota varmasti nyt kuuntelen aivan eri korvin kuin ilman juuri todistamaani live-esiintymistä.