Avainsana-arkisto: Sentenced

Kuuletko Cthulhun kutsun?

Yhdysvaltalaisen kirjailijan, Cthulhu-mytologian ”isän” H.P. Lovecraftin syntymästä tulee tänään kuluneeksi 122 vuotta. Elämänsä aikana aliarvostettu mutta nykyisin laajalti tunnustettu kirjailija luetaan fantasia- ja kauhukirjallisuustyylisuuntien suurimpiin vaikuttajiin, innoittaen monia taiteen aloja elokuvasta kuvataiteeseen ja musiikkiin.

Lovecraftilla ja Cthulhu-mytologialla näyttäisi olleen suuri vaikutus erityisesti metallimusiikkiin, varmasti tekstien synkän ja karun tunnelman vuoksi. Metallimusiikki kuulostanee ainakin ulkopuolisen korvaan kovin lovecraftmaiselta; loppujen lopuksi kaikki hyvä maailmassa kuolee, eikä toivoa pelastumiselsta ole. Tulkintoja on moneen lähtöön, mutta varsinkin kotimainen funeral doom -pioneeri Thergothon onnistui tallentamaan epätoivoisen ja synkän tunnelman harvinaislaatuisen onnistuneesti.

Metallica – The Call of Ktulu

Eittämättä yksi tunnetuimmista, mutta myös parhaista Cthulhu-biiseistä. Lovecraftiin bändin tutustutti Cliff Burton, ja niitä vaikutteita on kuultu vielä kauan Cliffin kuoleman jälkeenkin.

Death Breath – Cthulhu Fhtagn

Hieman erilainen instrumentaalitulkinta aiheesta. Joku voisi luulla kappaleen nimeä Monty Python -sketsiksi?!

Sentenced – Beyond the Wall of Sleep

Lovecraftin novelliin pohjautuva kappale ”North from Here” -albumilta, joka edustaa Sentencedin kulta-aikoja. Beyond the Wall of Sleep -aiheisia kappaleita löytyy myös mm. Black Sabbathilta (”Behind the Wall of Sleep”) ja Ragelta, mutta mahdollisuuksien mukaan suositaan tietenkin aina suomalaista.

Thergothon – Evoken

Funeral doomin pioneerien ”Fhtagn nagh Yog-Sothoth” -demolta löytyy mm. Evoken-kipale. Yhtyeessä soitti rumpuja PMMP:n hovisäveltäjä Jori Sjöroos.

Poison – Yog-Sothoth

Tätä Poisonia ei pidä sekoittaa Bret Michaelsin tukkasirkukseen. Tämä Poison perustettiin Saksassa vuonna 1982 ja julkaisi olemassaolonsa aikana ainoastaan läjän demoja. Siis trve cthvlhv metal!

[spotify uri=spotify:user:lammaszine:playlist:36iQVxifchrcGbF4F2qKq5 style=none]

The Man-Eating Tree – Vine

Kielipoliisien uusi suosikkiyhtye The Man-Eating Tree on todennäköisesti myös tunnelmametallin ystävien uusi suosikki. Tällä monitulkintaisella mutta typerällä nimellä kulkeva yhtye on todennäköisesti saanut jo runsaasti ystäviä jäsentensä ansioluetteloiden takia, jonka sivuja koristavat esimerkiksi nimet Sentenced ja Sacred Crucifix. Mitähän tästäkin sitten tulee?

Kaikeksi onneksi The Man-Eating Tree ei ole yksi niistä lukuisista persoonattomista goottihevijyristä, vaan väistelee pahimmat karikot onnistuneesti. Yhtye luottaa maalailevaan ja tunnelmalliseen lähestymistapaan radiokelpoisten rokkihittien sijaan. Debyyttialbumi ”Vine” on selkeästi sen tekemiseen osallistuneiden henkilöiden kädenjälkeä, tällä bändillähän on ihan oma äänensäkin! No, se johtuu osittain vokalistista: Tuomas Tuominen on kyllä tulkitsijana herkkä, mutta valitettavasti myös hieman jollottava. Hemmon ääni saa pahimmillaan otsasuonen tykyttämään, mutta parhaimmillaan näitä biisejä ei voisi oikeastaan enää kuvitellakaan muiden laulamiksi. Äijästä siis joko pitää tai sitten häntä inhoaa.

Debyyttinä ”Vine” on sangen lupaava, mutta jättää ilmaan toiveet vieläkin paremmasta levystä. ”Vine” nimittäin soljuu ohi ehkä turhankin huomaamattomasti ja kärsii siinä samassa lievästä tasapaksuudesta. Kappalemateriaali on tasaisen hyvää, mutta tunnelmannostatuksessa liian usein jäädään pelkän esileikin tasolle. Siitä huolimatta tällä albumilla pelastetaan monen tunnelmointihevin ystävän loppuvuosi.