Avainsana-arkisto: Scorngrain

Scorngrain – Cyberwarmachine

Scorngrain on keväällä 2001 muodostunut bändi, joka syntyi Dr. Miken ja Lederfaustin kokeilunhalun seurauksena. Heidän visionsa bändistä oli rajua metallia yhdistettynä industrial-vaikutteisiin sekavia looppeja ja perus thrash-elementtejä unohtamatta.

Tämän jälkeen on sitten tapahtunut paljonkin. Loppumiehistökiinnitykset on saatu tehtyä ja levytyssopimus Dynamic Artsin kanssa solmittua. Ensimmäinen kokopitkä ”Cyberwarmachine” on aika pitkälle mitä bändi lupaileekin, ”rajun metallin” nyt tietysti ollessa hyvinkin tulkinnallinen asia. Levy kulkee eteenpäin hyvinkin perinteisten thrash-metal riffien siivittämänä, niin hyvässä kuin pahassa. Periaatteessa levyltä löytyy kimppu hyvinkin toimivia riffejä, varsinkin biisien väliosissa on ajoittain hyvää imua, mutta muuten mielikuvituksellisuus ja innovatiivisuus loistavat poissaolollaan. Samankaltaisuudet seuraavat toisiaan ja biisit alkavat nopeasti puuduttamaan. Tietokonesurina, eli ohjelmointi, on joka biisissä vahvasti läsnä. Suuri osa siitä on mattoa mutta kaikenlaista kilkatusta ja kalkatusta on myös joukossa. Synamatto, joka selvästikin on yksi musiikin peruselementeistä, toimiikin ihan siedettävästi mutta muuten höysteet on lähinnä ärsyttäviä. Laulut on hoidettu ihan hyvin ja melodioihin on selvästi paneuduttu. Tyyliltään laulu on jotain Tomas Lindbergin ja bläkkis-räksytyksen välimaastoa. Soitto on levyllä tiukkaa, mikä on tietysti aina hyvä asia, siitä ei moitetta löydy.

Kokonaisuutena Scorngrainin eka kokopitkä on hieman puuduttavaa kuunneltavaa tasapaksuutensa vuoksi. Levyllä on kyllä hetkensä mutta riffien ja biisirakenteiden mielikuvituksettomuus hiekottaa mahdollisuuden toimivaan kuuntelukokemukseen. Levyllä on biisimateriaaliltaan ainekset toimivaan miniin, mutta samojen ideoiden venyttäminen tähän mittaan kostautuu. Viimeisessä biisissä bändi vasta paljastaa, että heillä olisi aineksia monipuolisempaankin fiilistelyyn, mutta liian myöhään. Toivottavasti bändi pystyy jatkossa uusiutumaan ja saamaan syvyyttä ja uusia ideoita musiikkinsa. Ei siis itselleni mikään maailman toimivin paketti mutta voisin kuvitella jonkun industrial-fiilistelijän saavan musasta enemmänkin irti.